Pitkäaikainen Jyväskylän yliopiston filosofian professori Reijo Wilenius julkaisi teoksia, joihin tenttiin lukija mielellään tarttui. Kirjat olivat pokkarikokoisia ja niiden sisältö oli tarkkaan harkittua, helposti omaksuttavaa. Snellman ja Steiner olivat Wileniukselle tärkeitä vaikuttajia ja lähtökohtia.
Teokset otsikkoja myöten asettivat tarkasteluun kaksi suurta ilmiötä kosketuspintoineen, mainittakoon vaikka Ihminen ja sivistys (1982), Filosofia ja politiikka (1967) ja Tietoisuus ja yhteiskunta (1972).
Tietoisuus ja yhteiskunta oli jatkoa Wileniuksen sosiaalifilosofiselle tarkastelulle, jonka hän oli aloittanut Filosofiassa ja politiikassa. Wilenius peräänkuuluttaa johdonmukaista yhteiskunta- ja ihmiskäsitystä yhteiskunnan rakentamisen pohjaksi.
Esipuheessa hän kertoo ajatusten olevan luonnosmaisia, mutta halunneensa antaa osansa meneillään oleviin keskusteluihin. Ja tarpeeseen inhimillinen näkökulma sosiaalityön kehittämisessä tulikin, ja tuli varsin hyvin kuulluksikin.
1970-luvulla keskeistä oli päästä eroon leimojen lyömisestä. Sosiaalitoimiston asiakkuus ei saanut viedä koko ihmisarvoa. Leimojen lyömistä lopulta kartettiin liiankin paljon, ainakin jos vertaa nykyisiin varhaisen puuttumisen ohjelmiin.
Yksi paha lyöntivirhe Wileniuksen Tietoisuuteen ja yhteiskuntaan on jäänyt. Sivulla 63 määritellään:
Sosiaalisten instituutioiden yleiseksi tunkioksi voidaan nyt luonnehtia yhteiskunnan jäsenten perustarpeiden tyydyttämisen turvaaminen.
Teoksen väliin ennen myyntiin toimittamista on lisätty lappu, jossa käyttäjää pyydetään korjaamaan "tekstin ymmärtämistä melko lailla estävä painovirhe". Siis ei yleiseksi tunkioksi, vaan yleiseksi funktioksi.
Yleisistä tunkioista puhuminen yhteiskunnassa on nyt varmaankin ajankohtaisempaa kuin 1970-luvulla. Wileniuksen määrittelemät instituutiot (1) talouselämä ja (2) valtiollinen elämä ovat vaalirahapaljastusten myötä osoittautuneet melkoiseksi tunkioksi, jota pöyhimällä aina löytyy jotakin uutta.
Tunkioksi tai vessanseinäksi on tätä uutta "teknosysteemiä", internetiäkin moitittu. Ehkä tuottajien sosiaalinen motivaatio on kehittymätöntä, kuten Wilenius arveli teollisen vallankumouksen aikana käyneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti