lauantai 15. toukokuuta 2010

Kuinka Houellebecq lausutaan


Ranskalainen Michel Houellebecq (s. 1958) on noussut yhdeksi keskustelluimmaksi kirjailijaksi Suomessankin. Osoituksena tästä on Timo Hännikäisen toimittama ja Savukeitaan julkaisema Mitä Houellebecq tarkoittaa? (2010). Teos sisältää kahdeksan suomalaisten kirjoittamaa esseetä kirjailijasta ja hänen tuotannostaan.

Kirjallisia blogeja lukiessa Houellebecqiin ei ole voinut olla törmäämättä. Kirjallisen kulttuurin kirjoituksellinen puoli on painottunut. Esimerkiksi Marko Hautala ja Jarkko Tontti ovat blogeissaan kyselleet miten tuo sukunimi oikein lausutaan? Suomen Wikipediakaan ei auta.

Juha Seppälä esseessään armahtaa pohtijoita. Houellebecq on harvinainen sukunimi, eivätkä ranskalaisetkaan sitä oikein osaa sanoa. Seppälän ranskalaiset sukulaiset arvioivat nimen voitavan sanoa kahteen tapaan, joko "uallebek" tai "oullebek". (Tommi Melender suositti Hautalalle muotoa "wellbeck" [wɛlˈbɛk].)

Jos pienen Michelin vanhemmat olisivat olleet kiinnostuneempia lapsestaan, nimiongelmaa ei olisi. Houellebecq syntyi Michel Thomasiksi, mutta vanhemmat jättivät pojan kuusivuotiaana isoäidin hoiviin ja kasvaessaan tuleva kirjailija otti isänäidin sukunimen käyttöönsä.

Viime kesänä luin Houellebecqin Halujen taistelukentän (WSOY 2009). Ennen esseiden lukemista pidin sitä ainoana suomennoksena, joten Seppälän esittämä kritiikki kustantajan epäonnistumisesta kirjailijan markkinoinnissa on aiheellinen. Houellebecqilta WSOY on nimittäin julkaissut kaikkiaan neljä teosta, ensimmäisenä Alkeishiukkaset vuonna 2000.

Ensivaikutelmana tekijästä jäi kuva kirjailijoiden kirjailijana. Houellebecq ei kuluta tarjoilemiaan ideoita, vaan jättää tilaa tulkita ja kehitellä. Houellebecq inspiroi.

Houellebecqin analyysi ja erottelukyky on viiltävän tarkkaa. Hän toteaa myös sen, mikä toisilta jää sanomatta vaikka sanottuna asia on ilmiselvä. Ja tämä kaikki ihmiselon keskeisimmiltä alueilta.

Jaana Seppäsen mukaan Houellebecq päivittää dystopiamme. Kohtalon sijalle astuu kapitalismin sanelema predestinaatio, ihmisten toimista katoaa kaikki jalous kun toimijoina on aatteettomia ja nimettömiä järjestelmään täydellisesti sopeutuneita yksilöitä. "Moderni elämä on roskaa", kuten Nylén kirjailijan sanoman tiivistää.

Tommi Melenderin mukaan Houellebecqia on syytetty suotta nihilismistä. Houellebecq kuvaa kirjoissaan moralistia, joka on syvästi huolissaan mielihyvää palvovan kulutusyhteiskunnan nihilistisyydestä. Moraalisaarnoja kukaan ei ota vakavasti, ja mukaanmenevästä ironisoinnista on jo maku mennyt. Jäljelle jää todellisuuden paljas toteaminen.

Savukeitaan Mitä Houellebecq tarkoittaa? kertoi ainakin sen, että minulla on ainakin kolme lukukokemusta edessäni. Neljäskin, jos Houellebecqin esseen H.P. Lovecraftista käsiini saan (Hännikäinen kirjoittaa siitä, että "molemmilla kirjallinen itsekidutus on filosofinen, maailmankuvaa rakentava tekijä). Kahdelle suomennokselle (Alkeishiukkaset, Oikeus nautintoon) Nylénkin antaa arvoa, vaikka alkulumouksen mentyä ei niitä klassikoiksi ole kohottamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti