keskiviikko 26. toukokuuta 2010
New Havenin puhelinluettelo
Kustantaja herättelee kiinnostusta Andrew Taylorin Kirjat jotka muuttivat maailmaa -teokseen (Ajatus 2010) kysymällä miksi Taylorin viidenkymmenen kirjan valikoimassa on mukana New Havenin puhelinluettelo?
Tuskin pilaan kirjasta kiinnostuneiden iloa, jos kerron luettelon olevan mukana siksi, että se oli ensimmäinen laatuaan. Andrew Taylorin 49 muuta valintaa jätän teoksesta luettaviksi.
Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevassa New Havenissa oli vuonna 1878 puhelinverkkoon kytketty jo muutamia kymmeniä tilaajia, ihmisten muistin tueksi tarvittiin listaa tai luetteloa kenelle uudella puhelimella saattoi soittaa.
Vuonna 1878 New Havenissa julkaistiin kaksikin tilaajaluetteloa. Ensimmäinen oli yhden arkin mittainen (kuvassa), toinen oli jo kirjamuotoinen. Puhelimen omistajien lisäksi luettelossa oli mainoksia ja muuta oheistietoa, ihan siis nykyisen konseptin mukainen opus jo heti. Osaltaan se johtuu siitä, että aikaisemmin suosittujen osoitehakemistojen malli omaksuttiin puhelimen omistustietojen välittämiseen.
New Havenin ensimmäisestä varsinaisesta kirjamuotoisesta puhelinluettelosta on sittemmin tullut keräilyharvinaisuus, vieläpä arvokas sellainen. Vuonna 2008 huutokaupassa sen hinta nousi 170 500 dollariin.
Alexander Graham Bell esitteli puhelimensa yleisölle vuonna 1876. Keksintö levisi otolliseen maaperään. Suomen ensimmäiset puhelinluettelot julkaistiin jo 1882 Turussa ja Helsingissä. Pohjois-Suomen ensimmäinen puhelinluettelo julkaistiin ilmeisesti 1897 sisältäen Oulun, Raahen, Kokkolan ja välillä olevien seutujen tilaajat.
Aikanaan luettelot ovat olleet yleisiä, laajalevikkisiäkin tilaajien rajallisesta määrästä huolimatta. Siitä huolimatta monet puhelinluettelot ovat nykyisin harvinaisuuksia. Harvapa vanhaa luetteloa säilyttää, sillä mitään nopeaa arvonnousua ei sille ole luvassa.
Jan Strang on koonnut suomalaisten osoitehakemistojen ja puhelinluettelojen bibliografiset tiedot teokseksi Puhelinluettelot ja osoitehakemistot 1847-1960 (1995).
Tietoja vanhoista luetteloista etsiessään Strang havaitsi, että ne ovat peräti hajallaan ympäri maata. Vapaakappalekokoelmiin kuulumattomia Strang löysi yli kolmesataa, säilytystiedot ovat myös bibliografiassa, sukututkijankin avuksi.
Olletikin osa suomalaisista luetteloista on kokonaan kadonnut, joten vanhempia luetteloita ei kannata suoraan arvottomina roskiin/keräykseen heittää. Ties vaikka olisi juuri se Kansalliskirjaston puuteluettelossa, tai peräti aikaisemmin kokonaan tuntematon.
Sain käydä sivustolla ja minusta on erittäin mukavaa, kiitos jakamiseen ja toivotan teille hyvää päivää ..
VastaaPoista