keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Roxanen paluu, mutta mistä?
Vuonna 1985 Eita Oy julkaisi Pjotrin ja Meynenin kovakantisen albumin Roxanen paluu. Postimyynnistä sen hommasin heti tuoreeltaan ja "vain" 30-sivuinen seikkailu kustantajan, ulkoasun ja sisällön puolesta sarjakuva herätti ihmettelyä.
Belgialaisten Pjotrin (Piet De Rijcker, s. 1957) ja Meynenin (Erik Meynen, myös s. 1957) tekemä seikkailu oli tuulahdus silloisista belgialais-ranskalaisen sarjakuvan taiteellisemmista uusista tuulista, joita Suomeen saakka vähän rantautui. Alkujaan albumi oli ilmestynyt 1982.
Roxannen paluuta mainostettiin selkeän viivan koulukunnan uutena tuotoksena. Jonkinlaista isänmurhaa sarjakuvallisesti tehtiin, toimittaja-valokuvaaja Rikin hoksottimissa oli toivomisen varaa. Hergén ja muiden vanhempien tekijöiden maneereilla kikkaillaan. Väritkin ovat jotenkin poikkeukselliset.
Teoksen otsikko lienee harkittu, mutta lukija jää pohtimaan mistä se Roxane palasi. Ei vanhoilla mestareillakaan aina juonet niin harkittuja olleet.
Kytkös Hergéenkin on: Pjotr työskenteli animaattorina Quick & Flupke (Kuikka ja Vili) piirrettyjen tuotannossa.
Suomalainen laitos oli erinomaisesti toteutettu. Suomentajaksi oli palkattu Soile Kaukoranta ja tekstaajaksi Esko Routamaa.
Kansallisbibliografian mukaan turkulainen Eita Oy julkaisi 1981-1986 sotilasmatrikkeleita ja laivakirjoja. Kymmenen teosta kaikkiaan, osa uusintajulkaisuja.
Roxanen paluuta ei kansallisbibliografia tunne, Belgiassa painettuna teoksena se ei koskaan vapaakappaleena kokoelmiin ole päätynyt.
Albumin mainostettiin olevan ensimmäinen osa Atomium-sarjaa. Aikoinaan luulin sarjan jääneen tähän yhteen osaan, mutta sittemmin on selvinnyt toisenkin ilmestyneen. Yves Chalandin Gottfried Bouillonilaisen testamentti (1986). Sen kustantajana on turkulainen Atomium.
Roxannen paluulla on ollut vaikutusta suomalaiseen sarjakuvaan. Petteri Tikkanen kertoo Eero-albuminsa värien olevan Pjotrin ja Meynenin työn innoittamat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti