-- Kaatra oli "kuollut". Kirjailija Kössi Kaatra meni vaalipaikkaansa äänestämään. Mutta suureksi lensivät hänen silmänsä, kun lautakunnan puheenjohtaja ilmoitti, ettei hän voi äänestää, koska hän on kuollut. Kaatra koetti kyllä selittää, ettei hän oman tietonsa mukaan ole vielä kuollut ja todisteeksi esitti ruumiillisen minänsä, mutta lautakunta pysyi vaan "Tuomaana", eikä antanut äänestää, koska kerran papereissa seisoi hänen nimen perässä "kuollut". Herroilla näet pitää olla mustaa valkoisen päällä, ennenkuin he jotakin uskovat. Ja meni Kössiltä äänioikeus, kun ei ollut ennen käynyt katsomassa vaaliluetteloa, että olisi tiennyt "kuolemastaan" valittaa.
Tampereen porvareilla oli keinonsa rajata vasemmiston äänimäärän karttumista...
Kirjallisuushistorian kannalta on hyvä, ettei Kaatra vielä 1908 ollut kuollut. Hänen tuotantonsa jakautuu kahteen osaan, aktiivinen runoilija hän oli 1903-1906, sen jälkeen muut toimet, muun muassa Markan kirjaston kustantaminen ja Hämeen kirjakaupan pito veivät hänen aikansa.
Uudelleen runosuoni alkoi sykkiä talvella 1917-1918. Ouluun muuttanut Kaatra innostui kirjoittamisesta uudelleen maaliskuun vallankumouksen jälkeen. Valkoisten vallattua kaupungin hän piileskeli talonsa vintillä, ja kirjoitti, nämä julkaistiin myöhemmin kokoelmana Alhaisolauluja 1922.
Oulusta keväällä 1918 Kaatra pakeni Tornion kautta Ruotsiin ja asettui Tukholmaan asumaan. Siellä syntyi nimimerkillä Henkipatto teos Punaiset ja valkoiset : kuvaus Suomen luokkasodasta (1919), varhainen suomalainen montaasiromaani.
Yleensä kollaasin on ajateltu tulleen suomalaiseen kirjallisuuteen vasta 1960-luvulla. Keväällä 2003 Kari Aronpuro tutustui Henkipaton teokseen, ja havaitsi sen alan varhaiseksi edeltäjäksi.
Aronpuron essee Montaasiromaani Henkipatto Punaiset ja valkoiset on luettavissa nokturno.orgissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti