Eilen kulttuuritalo Valveen elokuvateatteri Studiossa esitettiin Markku Tuurnan dokumentti Salla - Selling the Silence (2010). Englanninkielisestä nimestään huolimatta pätkä oli suomeksi, ohjaajan kertojaääni muisteli, havainnoi ja totesi.
Alkuiltaisesta esitysajastaan huolimatta elokuva veti Studion pienen salin täyteen. Taisi suurin osa olla entisiä sallalaisia, Ouluun etelään muuttaneita. Elokuvan aikana moni ei malttanut olla kommentoimatta näkemäänsä. Seutua tuntematon sai kuulla nimettävän paikkoja ja ihmisiä.
Tuurna on kuvannut elokuvaa pitkän tovin. 2000-luvun Sallan ja Itä-Lapin ongelmat hahmottuvat kunnanjohtaja Kari Väyrystä seuraamalla. Virallisen delegaation mukana poiketaan myös Venäjän puolella Alakurtissa. Matkalla kunnanjohtajakin avustaa tiehen juuttuneen auton irtisaamisessa.
Tuurna oli lapsuudessaan kesäsallalainen. Hän ystävystyi paikallisen K-kauppias Kuukkasen pojan Jyrkin kanssa. Ystävyys on kestänyt, ja Jyrkin kautta kerrotaan aikaisemmasta alueen kehittämisestä. Alakurtin raja-aseman kautta piti tulla turistitulva, jota varten kauppiaaksi tullut kauppiaan poika laajensi liikettään.
Ei tullut. Juuri ja juuri ajettavassa kunnossa tie yli vuosikymmen myöhemmin oli. Kauppias teki konkurssin ja pesän asioita selviteltiin pitkät ajat hovioikeutta myöden.
Jyrkistäkin tuli kesäsallalainen.
Heti elokuvan alussa kunnanjohtaja Väyrynen sanoi, ettei Sallaan tule uraanikaivosta. Kunnan tulevaisuus olisi matkailussa. Jouluturisteja muutamana vuonna paikkakunnalle saadaan houkuteltuakin. Muttei siitä pysyvää tule.
Naapurissa Pelkosenniemellä on suuret suunnitelmat. Kokonainen matkailijakaupunki. Sinne kaivettaisi jokikin kalastusta ja kurkia varten. Ja golfkenttä. Ja kaikenlaista muutakin aktivitteettia. Elokuvassa esitellään suunnitelmia, kuullaan viranhaltijoita, luottamusmiehiä ja yrittäjiä. Puhutaan pohjoisen Las Vegasista (tai oikeastaan Lake Las Vegasista lähellä Las Vegasia), tai pohjoisen Kauniaisesta, rikkaasta pikkukunnasta.
Kun Sallassa ei matkailu ottanut tulta, katseet kääntyivät Sokliin. Junanratalinjauksesta väännetään ympäristöviranomaisten kanssa. Ei näytä tulevan työpaikkoja ja tulonlähdettä siitäkään, ainakaan sallalaisille. Ei niistä muutamista turistivuosistakaan rahat sallalaisiin taskuihin tulleet.
Onko sallalaisille oikeasti vaihtoehtoja annettukaan?
Mutta jotain rahanpyörityshommia pitäisi saada.
Tuurna pitää koko ajan taustalla, väläyksin välillä muistuttaen, luontaistalouden. Porot ja lampaat. Köyhänä kyllä niitä hoitamalla pysyy, paikallisen sanonnan mukaan. Mutta sekin vähä taitaa tulevaisuudessa kaventua.
Tuurna seuraa, katselee ja kyselee. Tuurna kuvakerronnalla ja rinnastuksin ohjailee katsojaa, mutta jättää johtopäätökset ääneen sanomatta. Sellaiseen ei ole tarvetta tai varaa. "Ilman pelastusliivejä täällä ollaan", Jyrki tiivistää elokuvan lopuksi.
Elokuvan alkua odotellessa muutamat entiset sallalaiset sanoivat tulleensa "katsomaan maisemia". Ajatuksena varmaankin oli irtisanoutua elokuvan viestistä, jos se kovin voimakas olisi ollut. Tuntee Tuurna sallalaisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti