perjantai 17. joulukuuta 2010

Kuusi salaista kohtaamista

Reetta Laitinen ja Jussi Pakkanen.
144 kertaa.
Zum Teufel 2010.
48 s.


Suomalaisella parisuhteita kuvaavalla sarjakuvalla alkaa olla jo perinteitä. Esimerkiksi Helsingin Sanomain Nyt-liitteestä liikkeellä lähtenyt Rossen, Sillantauksen ja Gyllingin Naisen kanssa on vakiinnuttanut paikkansa parisuhteen temmellyskenttien kuvaajana. Vähemmän on kuitenkin ilmestynyt sarjakuvia, jossa suhteisiin tartuttaisi muutoin kuin huumorin tai stereotypioiden tarkastelun kautta.

Jussi Pakkasen käsikirjoittama ja Reetta Laitisen piirtämä 144 kertaa kertoo Helin ja Pasin salasuhteesta kuusi kohtausta. Tiedot suhteen luonteesta paljastuvat pikku hiljaa kertomuksen myötä. Pasin aloitteesta pariskunta tekee jonkinlaisen ”friends with benefits” -sopimuksen, johon kuuluu myös määräaikaisuus ja ehdoton salassapito.

Salassapito on kuitenkin vaikeampaa kuin on kuviteltu. Suhteen yhteisesti sovitut, sinänsä yksinkertaiset pelisäännöt ovat joustamattomuutensa vuoksi hankalat ja mielipahaa tuottavat. Suhde saakin nopeutetun lopun.

Teoksen kannessa on Heli pehmopingviininsä kanssa. Rooliasut ja pehmolelut ovat mukana parikymppisten petileikeissäkin. Vaikutelmaksi jää, että koko suhde on harjoittelua, (oletettujen) ruumiillisten tarpeiden tyydyttämistä ja fantasioiden toteuttamista. Ehkä oletetut toimintatavatkin tuovat paineita.

Lopulta suhde jää osapuolille kokemukseksi toisten joukkoon. Kaunoja ei kanneta puolin eikä toisin.

Jussi Pakkasen käsikirjoitus paljastaa suhdetta ja henkilöitä tarkan harkitusti. Lukijaa osataan johtaa harhaan ja yllättää. Reetta Laitinen piirtää kevyempää viivaa kuin häneltä on yleensä totuttu näkemään. Kädenjäljen kuitenkin tunnistaa. Kokonaisuudesta jää lukijalle paljon oivallettavaksi, tarina voi avautua eri suuntiin lukukerran mukaan.


[Julkaistu Kaltiossa 4-5/2010. Illalla Never Grow Oldissa julkaistaan Kaltio 6/2010, samalla Kaltio-klubi klo 20 alkaen]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti