Näytä suurempi kartta
Suomalaisten sotahistorian tuntemus ihan ymmärrettävistä syistä on keskittynyt varautumiseen tunnetusta suunnasta tuleviin hyökkäyksiin ja niihin varautumiseen. Viimeisimpänä Salpalinjasta on kehitetty ja kunnostettu matkailureittiä, esimerkiksi Punkaharjulla voi nykyisin kauniiden maisemien lisäksi juoksuhautoihin tutustua.
Aina ei kuitenkaan linnoitettu itärajan tuntumaa. Ensimmäisen maailmansodan aikaan venäläiset linnoittivat Suomea lännestä tulevan hyökkäyksen varalta. Helsingin maa- ja merilinnoitus on monille tuttu, sen juoksuhaudat, bunkkerit ja mukulakivitiet sijoittuvat nykyisin pääkaupunkiseudun kuntien kerrostalolähiöiden pihoihin ja lähiluontoon.
Museoviraston rakennusosaston tutkija John Lagerstedt on kirjoittanut edellämainituista mainioille Krepost Sveaborg -sivuille.
Linnoitustyö ei rajoittunut pääkaupunkiseudulle. Keisarillisen Venäjän sotilasjohto varautui saksalaisten hyökkäykseen Pietariin Suomen kautta laajasti. Yhtenä oletettuna hyökkäyslinjana oli reitti Pohjois-Pohjanmaan kaupunkien kautta jokia ja Saimaan vesistöä myötäillen Kannakselle ja keisarikunnan ytimeen Pietariin.
Tähän olettamukseen perustuen venäläisten sapöörijoukkojen (Suomessa sanottaisi pioneerijoukkojen) linnoitusinsinöörien johdolla syvälle sisämaahaan, Savoon, nykyisen Tervon kunnan Hirvisalmen eteläpuolelle sittemmin Vallikankaaksi nimetylle paikalle koko matka juoksuhautaa, bunkkereita ja muita linnoituslaitteita.
Paikka ei ole ollut erityisemmän kiinnostuksen kohteena. Karttulan kirjassa (1987) on työmaasta mainittu, muinaismuistorekisteriin Vallikangas merkittiin vasta lokakuussa 2010 (kohde 999000174) everstiluutnantti Pertti Huttunen (evp) Tervon kunnassa tekemien aloitteiden perusteella.
Suomen linnoitustöistä maksettiin hyvää palkkaa ja muiden töiden puutteessa niihin saatiin kymmeniä tuhansia suomalaisia pestattua. Kun työt moninaisten yhteiskunnallisten muutosten seurauksena helmikuun puolivälissä 1918 loppuivat, yksin tämä porukka oli uhkana yhteiskuntarauhalle tuon ajan maailmassa.
Huttunen teki aloitteen 2008. Ajatuksena oli saada nykyisin syrjäiseen kuntaan matkailunähtävyys. Ajatus on edistynyt, kunta on saanut luvan alueen hoitoon ja kunnostukseen, viimeksi asiaa on Tervon sivistyslautakunnassa käsitelty viime marraskuussa.
Alueesta ei ole olemassa valmista kartoitusta. Rakennuspiirustukset ovat sapöörien ja linnoitustoimikunnan mukana kulkeutuneet Venäjälle. Muuallekin sisämaahan on vastaavia tehty.
Sivityslautakunnalle kerrottiin, että viime kesänä on alustavaa katselmusta tehty.
Kohteeseen perehdyttyään Huttunen toteaa linnoituskohteen olevan arvioitua merkittävästi laajempi ulottuen Välikankaantien länsipuolelle. Luode-kaakko -suuntainen ”tukikohta” 554-tien koillispuolella on pituudeltaan ainakin 300 metrin pituinen ja sen takana on lisäksi useita haaroja eli yhdyshautoja. (pdf)Parkkipaikka on jo valmis ja ilmeisesti ensi kesänä on tarkoitus juoksuhautoja 160 metrin matkalta kunnostaa. Aikoinaan linnoitukseen on kuulunut myös veteen ulottaneet piikkilankavarustukset.
Käyttämättömäksi nämä linnoitukset ovat jääneet kuten jäi Salpalinjakin. Mutta vaihtoehtoiseen historiaan on siis jo historian kuluessa varauduttu, sen tämä paikka ainakin osoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti