Vihreä puolue, jota ei tule sotkea valtiopäivillä istuvaan Vihreään liittoon, on ainakin viime syksystä alkaen järjestänyt Oulussa ravintolavalistusiltamia. Samalla konseptilla, kuten puolueen koulutus- ja valitustehtäviä hoitava Ville Rantanen erään oman luentonsa yhteydessä kertoi, puolue toimii useilla eri paikkakunnilla ympäri Suomen.
Olen käynyt tilaisuuksia seuraamassa, ajatus uusien tiedonmurusien saamisesta muutaman oluen nauttimisen ohessa on viehättänyt. Mieleen on tullut sosialidemokratian varhaisvuodet Suomessa, sata vuotta sitten SDP:n luennoitsijat ja puhujat pitivät vuodessa yli kymmenentuhatta valistusiltamaa, mitä moninaisimmista aiheista ja avarasti maailmaa uusin silmin tarkastellen.
Jotain samaa henkeä on näissä Vihreän puolueen iltamissa, vaikka puhujat ja esiintyjät suurimmaksi osaksi eivät virallisesti järjestäytymättömään puolueeseen kuulukaan. Esitellään ja puhutaan erilaisista tavoista ajatella ja lähestyä maailmaa ja yhteiskuntaa.
Eilen puhujana oli siis Jukka Ylisuvanto, ja alustuksen otsikkona William S. Burroughs - Ohjelmallista fiktiota. Lingvistiikan opiskelija Ylisuvanto aloitti Burroughsin käsityksillä kielestä, jotka tietysti heti pureutuvat yhteiskunnan rakenteisiin. Englannin kieli pitää sisässään kaikki patriarkaaliset valtarakenteet, jotka olisi rikottava.
Tätä tuotannossaan Burroughs yritti ja toteutti. Jos yksilöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kohtaloonsa, kuten meille uskotellaan, niin kenellä? Ylisuvanto kertoi Burroughsin kuvaamista "johtokunnasta" ja "heistä", abstraktin koneiston nostattamista persoonattomista päättäjistä, jotka eivät voi päättää mistään mitään.
Kun Ylisuvanto kertoi myös Burroughsin 1960-luvulla näkemästä mediavyörytyksestä, turruttamisesta, siitä miten ihmiset alistavat itse itsensä osaksi markkinoiden rattaita.
Koko evoluution potentiaali jää tällaisessa hyödyntämättä, kun ihmisten erilaisuutta ja moninaisuutta ei hyväksytä. Kaikki keskittyy vain hyväksikäyttämiseen ja voitontavoitteluun.
Ylisuvanto näki Burroughsin vaikean persoonallisuuden ja kohauttamisen halun takaa myös ihmisen, joka oli miettinyt ratkaisua maailman ongelmiin. Vaikeahan sitä vihollisen välineillä on julki tuoda. Mutta jos löytyisi yhdistäviä myyttejä, jotka fiktion muodossa tulisivat uskonnon korvikkeeksi? Sellaisia mahdollisia Burroughs on kirjoihinsa koonnut.
Ehkä nykykehityksen ehtisi nippanappa uusille raiteille saada ennen Novaa, lopullista katastrofia, vaikka Burroughs ei sellaisia positiivisia tulevaisuuden kuvia lupailekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti