Eilisen vietin lukemalla muunmuassa Tampereella joulukuussa 1906 julkaistua Oikeus - sosialidemokratinen sanomalehti -julkaisua Historiallisesta sanomalehtikirjastosta. Tosiaankin vain kuukauden ilmestynyt lehti oli osa vanhan työväenpuolueen sisäisiä välien selvittelyjä. Suunnitelmia lehden jatkamisesta oli, mutta ne jäivät.
Oikeuden päätoimittaja oli Yrjö Mäkelin, muina toimittajina Reino Drockila, Kössi Kaatra ja Vihtori Kosonen. Runoilija Kaatran runoja oli lehdessä usein, ajan tavan mukaan kaunokirjallisuus oli muutenkin vahvasti mukana. Lehti julkaisi taajaan novelleja, muun muassa Anatole Francea ja Maksim Gorkia.
Koti- ja ulkomaista politiikkaa seurattiin, maailmalta suomennettiin esimerkiksi Werner Sombartin ja Paul Lafarquen kirjoituksia.
Yksi vakioilmoittajista oli Hämeen kirjakauppa, joka oli vasta julkaissut Kaatran runokokoelman Kyttä (1906). Kauppaa tuolloin piti Otto Lindeman, pari vuotta myöhemmin se siirtyi Kaatralle. Hämeen kirjakauppa oli aikoinaan vähintäänkin keskisuuri suomalainen kustantamo.
Kaatran Kytän ilmoituksessa silmiin pistää sen alaotsakointi "kokoelma lemmenlauluja". Ainakin Kaatran myöhempi maine ja esillä pidetyt runot antavat olettaa, että hänen runoilijuutensa kärki oli aivan jossakin muualla kuin rakkausrunoissa. Kaatra muistetaan poliittisena ja vahvasti kantaaottaneena tekijänä.
Oikeudessa julkaistut runot tukevat tuota kuvaa. Esimerkiksi tämä joulukuun kolmas 1906 julkaistu:
Heillä ja meillä
Heillä on heidän totuutensa,
meillä on meidän.
Heille on meidän totuutemme valhe,
meille on heidän.
Kellä on korkeampi totuus,
hällä on voitto.
Turha on valheen, varjojen vuoksi
kovinkin koitto.
Kukin seitti särkyy, hämähäkin rihma
yks kaks katkee.
Hän, kenen jalan alta maaperä vierii,
ratkee.
Oikeudessa julkaistiin yksi runo malliksi Kytästäkin. Se vahvistaa — kun koko teosta ei nyt ole käsillä — teoksessa tosiaankin olevan kyse lemmestä:
Sonetti
On Isisjuhla. Kansaa tulvanansa
on kadut kaikki. Jumalattaren
kultaista kuvaa, seuraa vaunuissansa
myös pyhä neitsyt, immyt Isiksen.
Timanttidiadeem' on otsallansa,
kyykäärme kiertää ympärillä sen
ja valkohuntu kätkee kasvojansa,
hopeavaippa valuu varrellen.
Ja avopäin ma astun vakavana
kuin pyhyys itse, enkä kumminkaan
Isiksen vuoksi huokaa hartahana,
en miellä muiden seuraa vaunujaan.
En häntä tunne. Jumal'ainoana
ma papitarta pyhää palvon vaan.
Mutta millainen runoilija laittaa rakkausrunokokoelman nimeksi "Kyttä"? Onkohan sanalla ollut joku toinen merkitys kuin nykyisin?
Kuten aikasemmin kirjoitin (Kössi Kaatra on kuollut), Kaatra nimimerkillä Henkipatto toi suomalaiseen kirjallisuuteen montaasin jo vuonna 1918. Olisiko mahdollista, että Kaatra on harjoittanut postmodernia taidetta jo Suomen taiteen kultakaudella 1906?
Kysymys jää nyt toistaiseksi auki. Palannen asiaan.
* Kössi Kaatran runoja Oikeus-lehdestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti