Vuonna 1952 Oy Fazerin Musiikkikaupalla oli ongelma. Kauppoihin oli tullut uudenlaisia Long Play-äänilevyjä, jotka sittemmin on LP-levyinä tunnettu. Miksi nimittää näitä uutuuksia, jotka Peter Goldmark oli kehittänyt Columbialle vuonna 1948? Firma päätti kääntyä kielilautakunnan puoleen hyvän suomenkielisen nimen toivossa.
Kielilautakunta otti kysymyksen pohdittavakseen. Siis miksi nimittää noita hitaasti pyöriviä äänilevyjä, joiden soittoaika on tavallista pitempi?
Lautakunta nosti ja pohti monia vaihtoehtoja. Käsittelyssä oli muun muassa kesto- ja pitkäsoittolevy. Mutta lopulta "päädyttiin suosittamaan termiä KAUANSOIPA, jota voitaisiin käyttää substantiivisesti, ilman LEVY-sanaa."
Tästä kielilautakunnan kieleen vakiintumattomasta suosituksesta kerrotaan Arkistokaapilla-blogissa 20. syyskuuta 2010. Blogia on pitänyt esittelynsä mukaan arkistojen projektityöläinen, joka on käynyt läpi kielilautakunnan arkistoa.
Blogin päivittäminen loppui viime kuun alussa, arkistonjärjestysprojekti sai ilmeisesti päätöksen. Projektityöläisen havainnot ovat edelleen luettavissa, blogia ei ole suljettu tai poistettu. Reilut sata merkintää säilynevät netissä luettavina.
Suosittelen.
Vuoden 1971 myydyin ja samalla yksi maailman myydyimmistä yksileistä oli Middle of the Roadin esittämä Chirpy Chirpy Cheep Cheep. |
"Virittäjässä 1/71 julistetun sanakilpailun sato. Mahdollisesti suositeltavia ehdotuksia: KONFRONTAATIO - otsakkaisuus, LOTION - koste, SINGLE (-levy) - yksile, SUPERMARKET - suurostola, UNDERGROUND - maahis-, UNDERSTATEMENT - vähätelmä, VISUALISOIDA - nähtävöidä, ZOOMATA - luistattaa"
- Kielilautakunta 1971.
* Arkistokaapilla
Vähän kun olisivat puristaneet, olisivat tajunneet, että elämään jäävä muoto olisi ollut suositellusta hieman muutettu kauvansoipio, tai ehkä jopa pitkällissointio.
VastaaPoistaBlogiskriiviyhdelmä on hykerröivä, walitetsevaa sen kestämän jatkuttamattomuus !
Arkistokaapille osauduin lakkaamisen jälkeisesti, onneksi takakäteenkin asioita tässä yhteydessä voi huomioitsea.
VastaaPoistaGooglatessa paljastui, että kauansoipaa on käytetty ainakin Veltto Virtasen laulu- ja soitinyhtyeen levylle prässättyjen studiosoitantojen lehtikritisoinnissa. Taisi olla erikoisuuden tavoittelua puolin ja toisin se.