Laaksosen Ruma lapsi

Viime vuonna ilmestyi ensimmäinen kokoelma Juhani Laaksosen pilakuvia nimellä Ruma lapsi - esikoinen (Johnny Kniga 2010). Nyt teos on saanut jatkoa. Ruma lapsi - ikuinen kakkonen (Johnny Kniga 2011) on esikoisesta tuttua tavaraa, samanlainen osittain Otaniemestä mukaan tarttunut huumori kukkii kansien välissä edelleenkin.

Juhani Laaksonen (s. 1979) on Otaniemestä valmistunut arkkitehti, joka aloitti Ruman lapsen piirtämisen kavereidensa iloksi. Laaksonen levitti kuvia Facebookissa, ja päätyivät muidenkin kuin kavereiden ihmeteltäväksi. Esimerkiksi tulevan kustantajan.

Pääkarikatyyri Ruma lapsi tai muut hahmot eivät juurikaan hurmaa ulkoasullaan. Mutta se ei ole tarkoituskaan, Laaksonen pelaa pääasiassa sanoilla. Sanaleikit tekevät pilan.

Kustantaja mainitsee yhdeksi Ruman lapsen vertaiseksi islantilaisen Hugleikur Dagssonin, jolta on suomennettu peräti kuusi kokoelmaa (Atena 2005-2010), ensimmäisenä Saako tälle edes nauraa?

Laaksonen on kuitenkin tukevammin kiinni kotimaisissa perinteissä, joita sarjakuvassa edustavat esimerkiksi Pertti Jarlan Fingerpori ja Pekka Seppäsen käsikirjoittama ja Jari Pantzarin piirtämä Me muut. Tosin Laaksonen on sanaleikeissään useammin niin sanotusti sinne päin, esimerkiksi Mooseksella on apunaan paalaava pensas ja harminaan palaava pensas.

Laaksonen tekee lisäksi enemmän pistoja mustan puolelle, yksi Ikuisen kakkosen vakiohahmoista on Syöpäkeiju.

Kustantaja on toisen kokoelman takakanteen valikoinut ensimmäisestä sanottua. Turun Sanomien ja Warkauden Lehden kriitikkojen toteamukset "huolimaton ja levoton" ja "perjantai-iltapäivän vähän väsyneeseen tunnelmaan" pätevät tähän toiseenkin tuotokseen.

Eikä kirja sisällä natriumglutamaattia (E621). Takakannen lupaukset pitävät paikkansa tältäkin osin.