sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Yleinen ilmoitus: on kesä


Tänään kello 14 Oulun taidemuseolla paikalliset kansanedustajat keskustelevat kulttuurin merkityksestä Merikoskikerhon järjestämässä tilaisuudessa. Ennakolta voisi odottaa jotakin samankaltaista sananvaihtoa kuin käytiin Helsingissä kuvataiteesta maaliskuun lopulla ennen vaaleja. "Kaikki vastasivat kiltisti jotain ympäripyöreää" tai "Selkeästi nämä panelistit, jotka väittivät tuntevansa kulttuuria, eivät ole tutustuneet maalaustaiteen käytäntöihin", kuten Aleksis Salusjärvi linkin takana kommentoi tilaisuutta.


Eilen kävin kuulemassa Uskonnot, luonto ja henkisyys -seminaarissa eri uskontokuntien luontonäkemyksistä. Seminaarissa oli kuusi alustajaa, joista ehdin kuulla kolmea, muslimi Abdul Mannania, kristitty Päivi Jussilaa ja mormoni Pentti Airaksista. Harmittavasti suomenuskoisia edustaneen Helena Kivelä esitys jäi kuulematta, samoin kuin bahailaisten Yrjö Mikkosen ja zenbuddhalaisten Jaakko Myyrin.

Kuten Päivi Jussila totesikin, suhtautuminen luontoon on alue, jossa uskonnot löytävät helpoiten toisensa. Islamin ja kristinuskon käsitys luonnosta Jumalan "yleisenä ilmoituksena" on käytännössä identtinen.

Lyhyissä puolen tunnin alustuksissa ei kovin syvälle teologisiin kiemuroihin ehditty, mutta sekä Mannan että Jussila kertoivat Jumalan erityisestä ilmoituksesta (Koraani/Raamattu) ja yleisestä tahdonosoituksesta (luonto). Mannan liitti luonnon arvostamisen viimeisen profeetan sanomaan, Jussila erakkoisä Antoniuksen opetuksiin.

Myöhempien aikojen pyhien kirkon edustajana puhunut Pentti Airaksinen kertoi lähinnä käytännön kautta. Oman kasvimaan hoitaminen on oiva keino oppia elämää ja työn arvostusta, lapsille ihan konkretiana, aikuisemmille puutarhanhoito avautuu symbolina.

Kaikki kolme pitivät luontoa, kasveja ja eläimiä, Jumalan ihmiselle antamana lahjana. Ihmiselle tästä seuraa velvollisuuksia, Jumalan luonnosta on pidettävä huolta, sitä ei ainakaan saisi haaskata turhuuksiin. Luontoa pitäisi käyttää parhaan tiedon ja taidon mukaan.

Airaksinen antoi konkreettisen, arkipäiväisen esimerkin luonnon haaskuusta. Hän oli kehittänyt ja rakentanut jo 1960-luvun lopulla auton, jonka kulutus ja luonnonkuormittavuus olivat pienempiä kuin nykyisin ekoajoneuvoina myytävien henkilökuljetusvälineiden. Ilmaan jäi kysymys, että haluaakokaan maailma kohtuullisuutta?

Loppukeskustelussa, jota ehdin takaisin kuulemaan, korostettiin uskonnollisuuden merkitystä. Uskonto on keskeinen osa kulttuuria, ilman uskontoa ei ole kulttuuria, tiivisti Kivelä. Tässä kohtaa ateistit puhuttiin maanrakoon, vaikka yleisöstä yritettiinkin jumalien merkitystä kiistää.

Kotimatkalla Oulujokisuistossa yleinen ilmoitus kertoi: on kesä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti