tiistai 7. kesäkuuta 2011

Artisti maksaa, kuluttaja maksaa


Kun eilen aloitin kirjoittamaan Juri Nummelinin toimittamasta teoksesta Piraatti vai kirjailija? (Avain 2011) aloittivat samaan aikaan radiouutissa sanailun laulaja Anna Eriksson ja Sony Musicin Suomen toimitusjohtaja Kimmo Valtanen. Levy-yhtiöt ovat pienentäneet tuotantobudjettejaan reippaasti alle puoleen vajaan kymmenen vuoden takaisesta. Lisäksi artisteja vaaditaan luovuttamaan osa omista oikeuksistaan yhtiölle mainoskampanjan vastineeksi. Ja totta kai artistin odotetaan itse mainostavan levyjään sosiaalisessa mediassa.

Nummelinin toimitukseen palaan tarkemmin myöhemmin, toisella foorumilla. Teos summaa käytyä keskustelua hyvin, mutta ilmestymisen jälkeen on alkanut uusi kierros uusin panoksin. Nyt valtajulkisuudessakin ymmärretään, että levy-yhtiö ja artisti eivät ole tekijänoikeustaistelussa samalla puolella.

Yleisradion haastattelussa Anna Eriksson oli kaikesta eri mieltä Sonypomo Valtasen kanssa. Levyntekobudjettien pienentäminen samankaltaistaa tarjontaa, tekijän oikeuksia ei pidä missään nimessä firmoille antaa ja sosiaalisessa mediassa mainostaminen kuluttaa naaman nopeasti. Ei hyvä artistin uralle mikään näistä.

Suomessa on ollut pitkään hieno perinne, että tekijäoikeudet ovat kuuluneet yksinomaan tekijälle. Artisti ei ole missään tilanteessa, hyvin huonossa hapessa tai taloudellisessa tilanteessakaan voinut menettää oikeuksia tekemäänsä. Korvaukset maksettiin ainoastaan tekijälle itselleen tai hänen perikunnalleen.

Viime vaalikaudella kuitenkin kulttuuriministeri Stefan Wallin siunasi, että tekijänoikeudet voidaan siirtää yritykselle maksettaviksi. Muutosta perusteltiin sillä, että näin artisti voi ohjata tulonsa omaan firmaansa ja saada sitten tulot pienemmillä veroilla ja/tai jaettuna useammalle vuodelle.

Asiaa julkisuudelle esitellessä jäi kuitenkin mainitsematta, että samalla tuli sallituksi siirtää tekijänoikeuskorvausten maksaminen kolmannelle osapuolelle. Musiikkiteollisuus siis on tarttunut heti saamaansa mahdollisuuteen.

Ylen haastatteleman Valtasen puheissa on suorastaan uhkaileva sävy: "Ne artistit jotka eivät sitä osaa, tai halua tehdä, niin heillä tulee olemaan hyvin hankalat ajat edessä". Puheessa siis on oikeuksien luovuttaminen levy-yhtiölle.

Tällaista Wallin tuskin tajusi sallineensa?

1990-luvulla tekijänoikeuslakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan "tekijänoikeutta ei ole lupa ulosmitata tekijältä itseltään eikä siltä, jolle se on siirtynyt avio-oikeuden, perinnön tai testamentin nojalla" (42 §). Pykälästä ei ole paljon iloa, jos kustantaja/julkaisija vaatii oikeudet itselleen, ja vieläpä ilman että heidän välilleen on syntynyt työsuhde.


Samaan aikaan on tapahtumassa paljon. Elisa on haastettu oikeuteen, koska sen tarjoaman nettiyhteyden kautta on mahdollista päästä Pirate Bayhin. Talouselämä otsikoi: Suomesta käynnistyi maailmansota piratismia vastaan. Lapsipornon varjolla lainsäädännön piiriin saadut estotoimet halutaan tekijänoikeuksien vartiointiin.

Uusia muutoksia uuden eduskunnan päätettäviksi on ilmeisesti tekeillä jos tuomioistuin päättää "väärin"?

Musiikkiteollisuus sahaa oksiaan oikein urakalla. Musiikin kuuntelijat ja elokuvien katsojat ovat alan tuottajien pahimpia vihollisia, ainakin korvauskanteista päätellen. Yhdysvalloissa New Yorkissa on käsittelyssä korvauskanne, jolla vaaditaan rahaa reippaasti enemmän kuin koko maailman vuosittainen bruttokansantuote on. Maksakaa piraatit enemmän kuin musiikilla on koskaan tienattu!

3 kommenttia:

  1. Joo, kirjani piti alun perin ilmestyä jo viime syksynä, mutta osittain minusta riippumattomista syistä se siirrettiin tämän vuoden kevääseen ja se ehti vanhentua monilta osiltaan saman tien. Valitettavasti.

    VastaaPoista
  2. Ainahan paperille painaminen pysäyttää tilanteen, en teosta vielä hirvittävän vanhentuneena pitäisi. Summaa keskustelua ennen uusimman, nyt toukokuussa alkaneen kierroksen pohjiksi.

    Mielihyvällä pistin merkille, että tämä blogikin oli lähdeluetteloon kelvannut.

    VastaaPoista
  3. Erinomainen kirjoitus, kiitos.

    VastaaPoista