Kuolio ja Kuopio tanssii ja soi

Maanantai-iltana poikkesin Kuopioon, kun mahdollisuus kerrankin oli, Kuopio tanssii ja soi -iltaklubille. Paikalle kutsuvana esiintyjänä oli Kuolio, jonka kosminen rakkaustarina on syyskuussa laajentumassa Kuolio-musikaaliksi. Ensi-ilta 14. syyskuuta Sotkulla.

Iltaklubi oli oikeastaan yöklubi. Ensimmäinen esiintyjä aloitti klo 23, ja pitkällä päivän toista tuntia oltiin neljännen ja viimeisen esiintyjän, räppiryhmä Kuopionniemen lopetellessa.

Illan aloitti Site Effects improvisaatiotanssilla. Ryhmä on vuosi sitten perustettu tanssijoiden ja parin muusikon ryhmä, joka esiintyi festivaaleilla kymmenkunta kertaa ja useissa eri paikoissa. Ryhmän nimen mukaan esitykset syntyivät paikkasidonnaisesti.

Ryhmä levittäytyi eripuolille baaria ja käytti koko tilaa, vaikkakin näkyvimmät liikkeet ihan tanssilattialla näyttivät tapahtuvan. Paljon yhdeltä paikallaan olleelta katsojalta jäi näkemättä tanssijoiden levittäytyessä eri puolille. Paikka oli sellainen, julkista ja intiimiä.

Ennakko-ohjelman ulkopuolisena numerona toisena lavalle nousi festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Uotinen laulamaan säestäjänään Jari Hakkarainen. Tuttuja laulelmia Ranskanmaalta kuultiin, myös Hakkaraisen tekemä laulu. Loppunumerona oli duetto Helena Lindgrenin kanssa, Where the Wild Roses Grow. Uotinen otti yleisön rautaisella ammattitaidolla.

Kolmantena lavalle tuli odotettu Kuolio. Juontaja esitteli tulevaa esitystä pitkästi, todeten sen olevan lokeroita kaihtava ja vaikeasti määriteltävä. Useista tarjotuista vaihtoehdoista "musikaaliperformanssi" tuntui jälkikäteen osuvimmalta. Niin kuin esityksen lavalle kuuluttanut totesi, esitys olisi paras jättää kuuluttamatta, mutta nyt näin.

Yleisö sai siis hieman varoitusta siitä mitä tuleman pitää. Kuolio on hyvin rakennettu yksinkertainen, naiivi hahmo, joka taiteili tosissaan olemisen ja naivistisuuden rajoilla. Hyvin hämmentävä ja kysymyksiä herättävä akti. Taustabändi soitti tarkasti ja tiukasti, mikä performansseissa on harvinaista.

Kaiken naiivin toisista huolehtimisen ja kaupallisuudesta omaksutun identiteetin esittäminen pelkistettynä ja todellisena kouraisi syvältä. Erittäin yhteiskuntakriittistä, sai miettimään omia motiiveja miksi kannattaa joitakin nykypolitiikan tarjoamia vaihtoehtoja.

Vihastuksen aaltokin kulki ruumiin läpi, Kuolio saattaa/on saattanut saada sapekastakin palautetta yleisöltä. Ja kaikki tämä päällisin puolin kauniiden ja menevien musiikkiesitysten myötä. Kotiyleisö tykkäsi ja taputti Kuolion takaisin lavalle.

"Hämmentävä oli edellinen esitys, kyllä, mutta hyvä, tykkäsin", selvitteli yksi Kuopionniemen räppäreistä odotellessaan roudauksen valmistumista.