maanantai 27. kesäkuuta 2011

Matkalla omassa huoneessa



Kreivi Xavier de Maistre.
Matkahuoneeni ympäri ja Öinen tutkimusmatka huoneessani.
Suom. Kai Mikkonen.
Savukeidas 2011.
160 s.

Turkulainen Savukeidas-kustantamo on julkaissut joukon historiallisia matkakirjoja. Viimeisin teoksista on kaksoisnide Savoijissa, silloisessa Sardinian kuningaskunnassa syntyneen kosmopoliitin kreivi Xavier de Maistren (1763-1852) kahdesta teoksesta, Matka huoneeni ympäri (ens. laitos 1795) ja Öinen tutkimusmatka huoneessani (1825). Vaikka de Maistre matkusteli, asui ja vaikutti ympäri Eurooppaa, muun muassa Turussa satamien sotilasvalvojana vuonna 1816, hänen matkakirjojensa kohteena eivät ole laajat kiertomatkat vanhalla mantereella, vaan hänen oma huoneensa.

Matkakirja on formaattina hyvin joustava ja taipuu monenlaisien asioiden tarkasteluun ja havainnointiin. Matkakirjoja on kirjoitettu kautta aikain, aikoinaan niiden merkitys toisten, vieraiden kulttuurien tunnetuksi tekemisessä oli suuri. Pahimmillaan teokset vain lisäsivät ennakkoluuloja ja omaa paremmuudentunnetta, parhaimmillaan ne ovat avartaneet maailman ymmärrystä.

Välillä vaikutti, että matkakirjat korvautuisivat kokonaan matkaoppailla, mutta joustavuutensa ansiosta matkakirjallisuus on noussut uudelleen. Kotimaisista viime vuosien matkakirjoista voisi mainita esimerkkeinä Markku Henrikssonin Kanada – Vaahteranlehden maan (Gaudeamus 2006) ja Mikko Lahtisen Kirjastojen maan (Vastapaino 2010). Edellinen laajenee yleisesitykseksi maailman toiseksi suurimmasta maasta ja jälkimmäinen kunnianosoitukseksi suomalaiselle kunnankirjastolaitokselle.

De Maistren teokset osoittavat, että jo varhain matkakertomuksille oli muotoutunut tiettyjä konventioita ja maneereja. Näiden varaan hän parodiansa paljolti rakentaa, de Maistre esimerkiksi arvioi huoneen ympäri matkustamisen kuluja (on ilmainen) ja sopivinta matka-asua reissulle (peittävä, lämpimästä ja pehmeästä kankaasta tehty). Matkustamisessa tärkeää oli oikea asenne, ei se minne matkusti.

Sotilaana ja diplomaattina paljon matkustanut de Maistre sai idean kirjoihinsa vuonna 1790, jolloin hänet pidätettiin kaksintaisteluun osallistumisen vuoksi. Hän oli neljäkymmentäkaksi päivää kotiarestissa, tuosta ajasta määrittyi kirjan huoneen kiertämisen aika. Itse teoksessa de Maistre määrittelee syntyä hienommin: ”Ajatus kokemusteni julkaisemisesta syntyi reitin varrella syntyneistä kiinnostavista havainnoista sekä matkan tuottamasta loputtomasta nautinnosta.”

Kreivi De Maistren teoksen parodian osuvuudesta kertoo painosten ja uusittujen laitosten lisäksi se, että jo pari vuotta ilmestymisen jälkeen kirjan idea kopioitiin. Myöhemmin 1800-luvun mittaan ilmestyi lukuisa määrä muitakin jäljitelmiä. Eivätkä läheiset ja arkiset kohteet matkakirjojen aiheina ole tuntemattomia uudempanakaan aikana.

Matkakirjassa kulkijan on mahdollista kertoa oikeastaan mistä tahansa. Nähty saattaa tuoda mieleen muistoja, ja näin teoksessa voi olla laajojakin takautumia. Mieleen voi tulla säveliä, maisema tai tapahtuma voi muistuttaa taulusta tai jonkun romaanihenkilön kokemasta. Silkkaan tajunnanvirtaan ei matkakirjailija kuitenkaan voi sortua. Kerrottu pitää sitoa matkan herättämään.

De Maistre käyttää myös metakirjallisia keinoja. Matkan huoneen ympäri luku kaksitoista kuvaa matkan tasaisuutta pitkällä pisteviivalla jonka keskellä on sana ’kukkula’.

Yksi suosittu matkakirjoissa käsitelty aihe on toiset matkakirjat. Kokemuksia vertaillaan ja kerrotaan mitä on muuttunut sitten edellisen kulkijan. De Maistrekin viittaa silloin tällöin kuuluisiin edeltäjiinsä, muun muassa argonautteihin ja Marco Poloon. Öisen tutkimusmatkan innoittajaksi de Maistre mainitsee kreivi M. de Buffonin (1707-1788), joka oli muuttanut huoneestaan vaatimattomaan paviljonkiin puutarhan perälle katumelun häätämänä.

Suomentaja Kai Mikkonen pysyy hyvin de Maistren kaunolauseen perässä. Teoksen loppuun on koottu kronologia kirjoittajan elämästä. Se selvittää hyvin de Maistren elämää ja uraa, sekä lukuisia asuinpaikkoja Moskovasta Pariisiin. Kronologiasta paljastuu, että de Maistre Turun sotilaskomennuksen lisäksi kävi Imatralla diplomaattiseurueen mukana kesäkuussa 1819. Matkustaminen on mielentila, mieluiten sentimentaalinen. Sen de Maistren parodiat kauniisti kertovat.




Julkaistu Kaltiossa 3/2011.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti