perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kyyninen Tappaja


Jacamon & Matz
Tappaja, osat 1-3
suom. Minna Koukku
Apollo 2010
184 s.

[Tappaja: osat 1-3, 4-5]

Monien eri salanimien turvissa kulkeva väkijoukkoon solahtava melkein persoonaton palkkamurhaaja istuu Pariisissa pimeässä huoneistossa ja odottaa. Kohde odotuttaa, assassiini alkaa kyllästyä ja kertaa mielessään elämäänsä.

Opiskeluaikoina hänet pestattiin "pelottelemaan", keikka sujuikin odotettua totaalisemmin. Tappaja sai alkunsa ja ylimääräisen bonuksen.

Alkoi ammattilaisura. Tappaja valmistautui huolellisesti, iski kylmäverisesti ja katosi jälkiä jättämättä.

Apollon viime vuonna julkaisemassa aloitusniteessä on kolme ensimmäistä osaa Tappajan seikkailuja: Pitkä odotus, Noidankehä ja Velka.

Analyyttisen kylmäverinen Tappaja herpaantuu hetkiseksi Pariisissa ja saa peräänsä tarinan ainekset, joista hyvinkin pitkän albumisarjan saa tehtyä.

Matzin käsikirjoitus muistuttaa mieleen kioskidekkareista tutut asenteet. Tappaja järkeilee maailman synkkäsävyisesti, oman työnsä hyväksyvään malliin. Ystävällisyydellä ja toisten huomioonottamisella ei ole minkäänlaista sijaa.

Intohimot, omistautuminen ja elämän pienet ilot vääntyvät naurettavuuksiksi, vitseiksi. Tappajan naissuhteet ovat mekaanisia. Muita ystäviä ei taida olla.

On tappajalla unelma, valmiiksi hankittu pakopaikka Etelä-Amerikassa. Sinne hän vetäytyisi eläkkeelle ihan kohta, vielä muutaman palkkamurhan jälkeen. Kun eläkekassa tulisi täyteen.

Tokko koskaan tulee.

Luc Jacomon piirrosjälki on nautittavaa sarjakuvan perusilmaisua. Muutamin harvoin paikoin kuva pirstaloituu tai hämärtyy maltillisesti Tappajan mielenliikkeiden havainnollistamiseksi.

Tällaisilla miesten maailman kuvauksilla on oma vankkumaton lukijakuntansa. Toivottavasti ovat löytäneet taidokkaasti tehdyn Tappajan.


* Kustantaja Apollon Tappaja-sivut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti