Blast - pysähdyksen tuokio

Manu Larcenet
Blast 1. Röykkiö ihraa
suom. Heikki Kaukoranta,
tekstannut Mika Lietzén
WSOY 2011
208 s.


[Blast 1][Blast 2]

Syksyn uutuussarjakuvia alkaa jo saada luettavaksi. Yksi positiivisesti yllättävä uutuus on Manu Larcenetin Blast, jossa tekijä ottaa visuaalisesti kokonaan uuden suunnan. Aikaisemmin Pieniä voittoja ja Maallemuuttajat -albumisarjoista suomalaisille tutuksi tullut "Larssinet" on luonut päähahmoksi uudelle albumisarjalleen omasta alter egostaan suuresti poikkeavan hahmon, 38-vuotiaan ihrakasan, persoonattoman pyöreän Polza Mancinin.

Larcenetin Epais et Tordu-blogia seuranneille uutuus ei tullut täytenä yllätyksenä. Larcenet on kertonut tekemisistään ennakkoon säästeliäästi, mutta muutamat kuvat silloin tällöin "salaisesta projektista" ja julkaisu Ranskassa (2009) ovat antaneet vinkkiä mitä odottaa suomeksikin.

Kerronta on kuitenkin tuttua Larcenetia. Se etenee rauhallisesti ja tilaa antaen. Tällä kertaa ei ole kyse länsimaisen yhteiskunnan oravanpyörästä hyppäämisestä ja itselle ajan ottamisesta. Polza Mancini on putkassa, koska hän on tehnyt jotakin kauheaa Carolelle. Poliisin profilointien mukaan Mancinia on lähestyttävä varovasti, annettava tälle tilaa. Muutoin hän sulkeutuu ja ei ikinä kerro ja tunnusta tekemäänsä.

Kuulustelijat ovat haluttomia pitkän ajan hukkaamiseen, mutta alistuvat osastonjohtajan tahtoon. Albumisarjan nyt julkaistussa kaksisataasivuisessa ensimmäisessä osassa Röykkiö ihraa (WSOY 2011) ei edistytä lainkaan Carolelle tapahtuneen suhteen. Polza kertoo omassa tahdissaan ja omassa järjestyksessään. "Jos tahdotte ymmärtää, teidän on kuljettava sama tie, jonka olen kulkenut".

"Kaikki alkoi pysähdyksen tuokiosta", aloittaa Mancini tarinansa poliisille, "Blastista". Ensimmäisen kerran se tapahtui Mancinille pian isänsä kuoleman jälkeen. Sen uudelleen kokemisesta tuli Mancinin elämäntavoite.

Ensimmäinen osa on päähenkilön ja Blastin olemuksen alustavaa hahmottelua. Larcenet kuvaa kaiken harmaan sävyissä. Ainoastaan Blastin hetkellä sivuilla on värejä, lasten piirustuksissa. Ne ovat tehneet Lilie ja Lenni, joille annetaan asiaan kuuluva kunnia. Larcenet on tehnyt viisaasti, kun on ollut yrittämättä piirtää kuin lapset. Sellaiseen ei aikuinen uskottavasti pysty.

Polza Mancinin isä oli italialainen kommunisti, yksinhuoltaja. Polza (nimi on venäläinen, lyhenne lauseesta "pidä mielessä Leninin opetukset") oli lihavuutensa vuoksi koulukiusattu, jo kahdeksanvuotiaana itsetunnoltaan nujerrettu.

Pienissä voitoissa Larcenet kuljettaa mukana rapistuvaa telakkateollisuutta ja sen muuttuvaa henkisestä ja poliittista ilmapiiriä. Polzan hahmossa vaikuttaisi olevan jotakin eurooppalaista toisen polven siirtolaista. Isä halusi selviytyä, ja paahtoi itsensä työllä kuoliaaksi, jotta voisi maksaa vuokransa. Polza haluaa irti kaikesta tuosta, mutta vasta isän kuoleman jälkeen.

Kerronnan mittaan tavataan kokonainen näkymättömien käsien armeija, Akanansyöjien tasavalta, joka elää piilossa ja tuntemattomuudessa. Nykysiirtolaisia, joilla ei edes kovalla työllä ole mahdollisuutta maksaa vuokraakaan, saati muuta.

Polza Mancinin mielikuvissa pyörii useasti mukana Pääsiäissaarten pääpatsas. Sen merkityksestä ensimmäisessä osassa saadaan vasta aavistuksia.

Vahva ja kiinnostava avaus Larcenetilta. Ajassa tiukasti kiinni oleva sarjakuva, tällaisia onkin kaivattu.