perjantai 12. elokuuta 2011
Liisa Vuokkosen pinne
Kari A. Sihvonen
Liisa - Pahemmassa kuin pinteessä
zum teufel 2010
64 s.
Liisa Vuokkonen on reipas nuori nainen, joka ajautuu jännittäviin tilanteisiin. Liisa selvittää tilanteet roistojen kanssa parhain päin, ja yleensä poliisi saa lisää häkintäytettä. Kari A. Sihvosen (s. 1980) luoma hahmo seikkailee jatkuvajuonisessa sanomalehtistripissä, sarjakuvan lajissa, jonka suosio on ollut hiipumaan päin viime vuosina. Tosin Ilta-Sanomissa on hiljan aloitettu julkaisemaan Alex Raymondin (1909-1956) Rip Kirbyä sivu kerrallaan, turvallisesti aikaisemmat tapahtumat ohessa selittäen. Seikkailut ovat uusintoja, Kirby jäi eläkkeelle 1999.
Sihvosen Liisa on saanut vaikutteita Rip Kirbystä, tai jos sankarin sukupuolta katsotaan, niin oululaisen Kalevan pitkään julkaisemasta Stan Draken (1921-1997) Juliet Jonesin sydämestä. Muitakin vastaavia seikkailusarjoja takavuosina tehtiin, mutta nämä kaksi lienevät Suomessa tunnetuimmat ja siten Sihvosen tekemiseen parhaiten sopivat esikuvat.
Zum Teufelin julkaisemassa kokoelmassa on kolme Liisa-seikkailua. Kaksi näistä on aikaisemmin Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa julkaistu perinteiseen tapaan strippi kerrallaan. Kokoelman kolmas tarina Laivamatka on kahdeksan stripin kokoava päätös, joka antaa Liisalle merkityksensä ja lukijalle hyvät naurut.
Näennäisesti Liisa on Maljakon mysteerissä ja Kartanon salaisuudessa klassinen rikosseikkailustrippi. Asenteet, hahmot ja juoni kulkee puolen vuosisadan takaisen kaavan mukaisesti, myös roolimallit ja yhteiskunta taustalla ovat samaa kamaa.
Sihvonen on rakentanut tarinoihin kuitenkin hienovaraista parodiaa tai pastissia koko genrestä. Sarjakuvahistoriallisesti Sihvonen tekee jotain samaa kuin Kari Suomalainen teki vuonna 1940 Herra Aasilla. Aikakausi on vaihtumassa, ja välit aikaisempaan on tehtävä selväksi. Vanhoille kangistuneille kaavoille annetaan kyytiä niiden omin keinoin.
Liisa Vuokkosen viimeinen pinne taisi ratketa niin, ettemme häntä takaisin saata odottaa.
Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Samoihin aikoihin Sihvoselta ilmestyi Silent Badness (Like 2010), jossa tyyli on selvästi retro.
* Liisa-arvostelu Kvaakissa
* Kari Sihvosen kotisivu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti