Suomalaiset kaunokirjamarkkinat kokonaisuudessakin ovat pieniä perunoita, kuten Sanoma Learning & Literaturen toimitusjohtaja Jacques Eijkens taannoin totesi. Eilen Kilpailuvirasto totesi ettei se ota Suomalaisen kirjakaupan ja Otavan kauppaa tutkittavakseen, koska yritysten yhteinen liikevaihto on niin pieni. Vasta kun 350 miljoonaa euroa ylitetään, niin silloin kilpailun kannalta kaupalla on jotakin merkitystä.
Positiivista Otavan ja Sanoma-konserniin kuuluvan Suomalaisen kirjakaupan päätymisessä saman omistajan hoiviin on se, että kustantajat pitkästä aikaa ovat kiinnostuneita siitä mitä kirjakaupassa tapahtuu. Puoli vuosisataa sitten jokaisella kustantajalla oli omat kauppaketjunsa, sitä kautta tieto ostavaa yleisöä kiinnostavista teoksista ja aiheista kulkeutui oman talon sisällä.
Otavan ostaessa Suomalaisen se tavallaan ostaa takaisin kerran myymäänsä. Aina 1970-luvun alkuun saakka Suomalainen oli parin liikkeen pikkufirma. Se alkoi samalla vuosikymmenellä kasvaa yritysostoin. Kustantamot toinen toisensa jälkeen myivät omat ketjunsa Suomalaiselle, viimeisin oli Gummeruksen kirjakaupat. Ne tosin ensin osti Akateeminen, ja 1990-luvun lopulla ne päätyivät edelleen Suomalaiselle. Tuolloin vuonna 1997 Suomalaisesta tuli suurin kirjakauppaketju.
Vuonna 1998 Kilpailuvirasto selvitti Suomalaisen asemaa kirjamarkkinoilla. Tuolloin todettiin, ettei ketjulla ole määräävää asemaa. Yhtenä perusteena oli se, kirjoja myydään paljon ohi kirjakauppaketjujen.
Kustantajien riippuvuus jakelukanavista näyttää olevan kirjankustannustoiminnassa vähäisempää kuin monilla muilla aloilla. Kustantajat myyvät Kilpailuviraston saamien selvitysten mukaan merkittävän määrän kustantamistaan kirjoista suoraan kirjakerhojen, kirjaedustajien tai muun suoramyynnin kautta. Suoramyynti on todennäköisesti tärkeä jakelukanava nimenomaan pienkustantajille, joiden julkaisuilla ei useinkaan ole siinä määrin kysyntää, että niitä olisi taloudellisesti kannattavaa pitää kirjakauppojen saati vielä suppeamman valikoiman markettien ja kioskien perusvalikoimissa. Myös pienkustantajien suuri lukumäärä antaa viitteitä siitä, että mahdollisuus päästä kirjakaupan jakelukanavaan ei ole edellytys uuden kustantajan alalle tulolle.
Perustelu ei pienkustantajaa tuolloin tai nytkään huvittanut. Kun on luotu kanavat myydä ohi Suomalaisen, niin ei Suomalainen ole mikään este kirjojen myymiselle.
Ehkä voisi toiveikkaasti ajatella, että omistajanvaihdoksen myötä asiat muuttuisivat pienkustantajienkin kannalta. Kun tukkukauppa Kirjavälitys ja vähittäismyyntiketju Suomalainen tulevat eri omistajien hallintaan, ehkä vähittäismyynti alkaa ostaa suoraan kustantajiltakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti