Ulosmurtaminen

Kun valtio tai kunta tarvitsee maata johonkin yleishyödylliseen tai yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömään tarkoitukseen, niin se voi pakkolunastaa itselleen tarvittavat maa-alat. Mutta mitä kiinteistölle tapahtuu sitten, kun pakkolunastukseen johtanut toiminta lakkaa?

Eilen opin vanhoja 1800-luvun karttoja tutkiessa uuden termin. Ulosmurtaminen.

"Korkein kruunu" oli 1840-luvulla pakkolunastanut alueita Viannan venekanavaa varten. Itse kanava-alueen lisäksi oli otettu maata kanavavahdin toimi- ja asuintiloja varten kanavan sulun välittömästä läheisyydestä.

Viannan kanava jäi käyttöiältään lyhytikäiseksi. Liikenteelle se avattiin 8. lokakuuta 1852, höyrylaivoille liian pieni sulku korvautui toukokuussa 1874 uudella Ahkionlahden kanavalla. Venekanava jäi, mutta kanavavahdin tiloille ei enää ollut tarvetta.

Tila, jonka maista pakkolunastus oli tehty oli päätynyt Vaasan hovioikeuden presidentti Frosteruksen omistukseen. 1890-luvulla hän haki ulosmurtamista kanavavahtia varten tehtyyn pakkolunastukseen. Aivan kokonaan Frosterus ei saanut hakemaansa maapalaa takaisin, pieni osa jätettiin edelleen kruunulle.

Alkukesästä 1897 varamaanmittari Sigurd Rosenberg kävi paikalla rajat ja piirsi kartan. Juhannuksen alla 21. kesäkuuta toimitus hyväksyttiin Kuopion läänin maanmittauskonttorilla ja merkittiin maarekistereihin.

Ulosmurtaminen on siis pakkolunastuksen purkaminen.