Hoddack, Haddadaa, Haddock

Satavuotiasta Suomen Kansallisoopperaa on Yleisradiossa muistettu monin tavoin. Yle Teemalla on esitetty lyhyitä muisteluksia, joissa suomalaiset julkisuuden henkilöt ovat kertoneet omasta suhteestaan oopperaan. Hellyttävin ja paljain muisteluissaan oli Lasse Pöysti.

Lasse Pöysti oli oopperan vakiokävijöitä nuorukaisena. Muistelustensa mukaan Lassea katsomoon veti voimakas eroottinen lataus, jota hän tunsi erityisesti tähtisopraanojen aarioiden jälkeen. Fantasioissaan hän kuvitteli jossakin kulissien takana olevan pukuhuoneen tällaisen latauksen purkautumispaikaksi.

Reippaana kuin Suomisen Olli oli Pöysti oopperan sopraanon tavatessaan tiedustellut asian laitaa. Että onko pukuhuone eroottisen purkautumisen tyyssija?

"Niinhän se on, niinhän se on" oli diiva täydellistänyt nuoren Lassen fantasian.

Ei suomalainen Pöysti ole ainoa näin kokija. Pidettiinhän oopperaa jossakin vaiheessa intiimiyden ja suurten tunteiden herättämisen vuoksi tavalliselle rahvaalle sopimattomana taidemuotona. Sen nauttimiseen vaadittiin herrasmiehen pidättyvyyttä. (Ainakin siihen pukuhuonevierailuun saakka.)

Tämän johdannon jälkeen päästään varsinaiseen asiaan, kapteeni Haddockin ja diiva Bianca Castafioren ensitapaamiseen. Tarkoituksenani on useammassa osassa analysoida näiden kahden suhdetta.

Tuhatkaunon tapauksen loppupuolella kapteeni ja Tintti ovat Borduuriassa etsimässä professori Tuhatkaunoa. Salaista poliisia välttääkseen ystävämme väkijoukon mukana menivät Szohõdin oopperaan, jossa sattumalta oli juuri Euroopan kiertueellaan maailmankuulu diivamme.

Tintti ja Haddock eivät onnistu lähtemään oopperatalosta väkijoukon mukana. Poliiseja oli kaikkialla. Pelastajaksi ilmestyi juuri parhaimpaan esiintymisasuunsa sonnustautunut Castafiore.

"Ei toden totta... Sehän on Tintti! Hyvää päivää, nuori ystäväni! Miten hauskaa nähdä teidät täällä!" huudahti Castafiore Tintin huomatessaan. "Pikku imartelija, tulitte onnittelemaan minua tämän... tämän..."

Tintti ja Bianca Castafiore olivat tavanneet ensimmäisen kerran Syldaviassa vuosia aikaisemmin. Kuningas Ottokarin valtikassa Castafiore ja hänen säestäjänsä Wagner olivat pelastaneet Tintin väijytykseltä ottamalla hänet kyytiin syrjäisellä metsätaipaleella. Tintti sai yksityisesityksen Gounodin Koruaariasta, mutta aseksuaaliseksikin määritelty hahmo tyytyi havainnoimaan auton lasin kestävää laatua.

Szohõdin oopperaesityksen ensimmäisen puoliajan kapteeni Haddock nukkui. Olihan takana vaiherikas ja pitkä päivä. Väliajan jälkeen vanha merikarhu pääsi tunnelmaan, sillä kohtaaminen diivan kanssa häkellyttää hänet täysin.

Castafioren kärtti Tintiltä esittelyä "tulitte onnittelemaan minua tämän... tämän kalastajan..." ja kun ei sitä saanut, kääntyi nopeasti Haddockin puoleen "herra? ... herra? ..."

"Ööh... Hoddack ... äh ... Haddadaa ... anteeksi, Haddock" kapteeni sai viimein sammallettua.

Castafiore oli peräänantamaton ja malttamaton. Hän ei tyytynyt odottamaan pukuhuoneessaan mahdollisia koputuksia, vaan tuli käytävälle Gounodin Faustin Margareettana.

Tinttiä paljon tutkinut psykoanalyytikko Serge Tisseron sijoittaa Tintin hahmogalleriassa Bianca Castafioren vanhimpaan sukupolveen, siis Haddockiakin edeltävään. Siksi siis merikarhukin hämmentyi lähestymisestä ja seuraavassa ruudussa odottavasta kutsusta pukuhuoneeseen.

Ensivaikutelma on tärkeä, kuten tiedetään. "Hoddack ... Haddadaa" johti siihen, ettei Castafiore koskaan muista kapteenimme nimeä oikein.

jatkuu...