IIK!! 10 - Hajahuomioita avajaispäivältä

"Kohta suatta raitista ilimoo" toteaa Arvo Kyyrölä Massikkansa pukilta.

Iin yöväentalolla alkoi eilen kymmenes IIK!! Kauhuelokuvafestivaali. Tapahtumat on tällä kertaa jaettu kahdelle viikonlopulle, lisäksi aikaisemmin on Oulussa ollut festivaalien tuottama säestetty mykkäelokuvanäytäntö, ulkoilmanäytös ja viikko sitten Valveen Studiolla esitettiin Ismo Sajakorven Soittorasia (1974). Vuoden teemana Sajakorven retrospektiivi. Ensi viikonloppuna Sajakorpi on itse paikalla esittelemässä kauhutuotantoaan.

Festivaalien ensimmäisenä varsinaisena elokuvana esitettiin Olli Soinion Kuutamosonaatti (Suomi 1988). Filmi esitettiin myös ensimmäisillä festivaaleilla, Soinio itsekin oli tuolloin paikalla. Elokuvaa esitellessään festivaalijohtaja Antti Näyhä kertoi, että Kuutamosonaatti oli ensimmäisten festivaalien suosituin filmi. Yleisöä oli silloin kahden käden sormin laskettava joukko, nyt huomattavasti enemmän. Minkä Näyhä tyytyväisyydellä pisti merkille.

Soinion Kuutamosonaatin parasta antia ovat harvapuheisen peräkamaripoika Arvo Kyyrölän (Kari Sorvali) muutamat repliikit. "Laitetaanko kissasta rukkaset?"

Kauhulyhytelokuvakilpailusta huomaa parhaiten kasvaneen kiinnostuksen festivaaleihin. Lyhytelokuvakilpailuun tarjottujen filmien taso on noussut huomattavasti eikä ainakaan ensimmäiseen kilpailufilmien katselmukseen mahtunut enää yhtään tekniseltä tasoltaan heikompaa. Myös veri ja suolenpätkät olivat kadonneet sofistikoituneemman kauhukäsityksen myötä. Yhdessä ensimmäisen näytöksen filmissä sentään oli sisäelimiä (Mukari & Rantakokko: Karhunpoika sairastaa). Maija Mattiina Pihlajan Darling Mooneyssa käytettiin jopa nykytanssia kauhun kuvastamiseen.

Vampyrin Allan Grey (Nicholas de Gunzburg) seuraa tapahtumia
ympärillään arkkunsa ikkunasta.

Illan säestettynä "mykkäteoksena" oli tanskalaisen Carl Th. Dreyerin Vampyr (Saksa 1932/1998 restauroitu versio). Elokuvaan Dreyer avustajineen teki jälkikäteen ääniraidat useammalla eri kielellä, ainakin saksaksi ja ranskaksi, mutta varsinaisesta äänielokuvasta ei voi puhua. Näyttelijät eivät esiintyneet omilla äänillään ja eläintenkin äänet olivat imitoituja. Vampyr oli kuvallisesti konkreettisestikin valojen ja varjojen leikkiä, avantgardistista kokeilua. Varjojen kuvaaminen ja päällekkäisvalotukset olivat tehokeinoina kuoleman kauhujen fantasiassa.

Elokuvan taustalla soittanut Rausparan-duo ei tyytynyt musisoimaan, vaan se loi katselun taustaksi kokonaisen äänimaailman. Duon esitys oli ajoittain myös elävää foley-artistointia. Myös puheensorinaa ja yksittäisiä repliikkejä sisältyi esitykseen, ainakin repliikit ilmeisesti Dreyerin ääniraidoilta. Dreyer ei varmaankaan tällaista ääniraitaa olisi osannut kuvitellakaan, mutta koska alkuperäinen elokuvakopiokin on kadonnut ja filmi on jouduttu restauroimaan useista eri katkelmista, niin puristillekin esitys varmaan kelpasi.

Mainio aloitus festivaaleille. Ensi viikonloppuna lisää.


* IIK!! kauhuelokuvafestivaali