Kohteena Tappaja

Luc Jacamon & Matz
Tappaja, osat 4-5
Suom. Minna Koukku
Apollo 2011
112 s.

[Tappaja: osat 1-3, 4-5]

Kesällä Tappajan ensimmäisestä suomennetusta niteestä kirjoittaessani toivoin, että tyylikkäästi tehty miesten maailman kuvaus päätyisi aiheesta kiinnostuneen lukijakunnan nautittavaksi. Ilmeisesti näin on käynyt, sittemmin olen nähnyt Tappaja-albumeita kaveripiirissäni luettavan ja hankitun. Laajempaakin kiinnostusta on ilmeisesti ollut, sillä kustantaja on toisen niteen julkaissut.

Luc Jacamon piirtämä ja Matzin käsikirjoittama Tappaja on sarjakuvailmaisultaan nautittavaa ja tarkasti tehtyä perussarjakuvaa. Toisessa niteessä piirtämisen ja värittämisen tarkkuutta korostaa se, että osaan sarjakuvaruuduista on otettu valokuva taustaksi. Näin viivan tinkimättömyys korostuu.

Alkujaan Matz suunnitteli aiheesta rikosromaania. Lopputuloksen kannalta on parempi, että hän päätyi sarjakuvakäsikirjoitukseen. Sarjakuvailmaisu tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin suorasanainen proosa. Dekkarina tarinan jaksottaminen sarjakuvan tapaan ei olisi toiminut. Juonessa ei ole riittävästi koukkuja dekkariksi, sellaisena Tappaja olisi jäänyt tusinatavaraksi.

Apollon aikaisemmin julkaisemassa niteessä oli kolme albumia, nyt julkaistussa kaksi. Pidempi tarinankaari päättyy viidenteen osaan Tilinpäätös. Neljäs (Verisiteet) ja viides osa ovat vastapaino kolmen ensimmäisen osan metsästävälle Tappajalle. Kolmannen ja neljännen osan välissä salamurhaaja on pakotettu jälleen liikkeelle trooppisesta paratiisistaan, jonne hänen oli tarkoitus jäädä eläkkeelle.

Tappaja itse on nyt metsästetty. Vallan ja yhteiskunnan harmaat eminenssit uhkaavat Tappajaa. He erehtyvät luulemaan olevansa turvassa. Ilman tuotekehitystä ja tutkimusta he olisivat olleetkin. Laakereilleen ei voi jäädä lepäämään.

Lukija ei tässäkään tilanteessa saa juurikaan lisätietoa murhamiehen persoonasta. Se säilyy edelleen tyhjänä. Jotakin persoonassa kuitenkin liikahtaa, naisystävästä tulee vakituinen, muitakin ihmissuhteita Tappaja solmii. Jotenkin tarinapinnalla vilahtaa, että nainen yhtä kylmäverinen. Vakka on löytänyt kantensa?



Matz on kirjoittanut tähän teokseen jälkisanat, mutta suomalaiseen laitokseen ne eivät ole mahtuneet mukaan. Jälkisanat on luettavissa Kvaakissa.