keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Rakkautta ja sukuvihaa Ukrainassa

Jatkokertomuksia -blogissa päättyi hiljan R. H. Savagen romaani Valkoinen rouva Khaminavatkassa. Kolmessa kirjassa ja viidessatoista luvussa Ukrainan arolla naapuruksina asuvien ranskalaislähtöisen Dumontin  ja serbialaista perua olevan Radovitschin sukujen eripura oli kasvanut veritekoihin saakka. Suvun vuoksi loistavan virkauransa uhraava Sergei Dumont ja vastarannan aatelislinnaa sulostuttanut Magda Radovitsch päättävät kuitenkin lopettaa vihollisuudet ja liittää suvut toisiinsa rakkauden sitein.

Yhdysvaltalaisen upseerin ja kirjailijan Richard Henry Savagen (1846-1903) tuotantoon kuuluu yli neljäkymmentä romaania. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ne olivat suosittuja, kirjoja julkaistiin molemmin puolin Atlantin, ja niitä käännettiin saksaksi, ranskaksi ja muillekin kielille.

Suomen Kansallisbibliografian mukaan kustannetuksi suomenkieliseksi kirjaksi saakka ei yksikään Savagen teos päätynyt. Tampereen Uutisten vuosina 1900-01 julkaisema Valkoinen rouva Khaminavatkassa ei herättänyt sellaista kiinnostusta, että suomeksi olisi katsottu tarpeelliseksi teoksia painattaa. Ruotsiksi Suomessa kolme Savagen kirjaa julkaistiin, niistä kaksi Nya Pressens följetongbibliotekissa 1896 ja 1897. Kolmas käännös, Savagen pääteoksena pidetty My official wife, ilmestyi nimellä Hans skenhustru (Suomi 1927).

Valkoinen rouva Khaminavatkassa (The white lady of Khaminavatka - a story of the Ukraine, 1898) ei ilmestynyt ruotsiksi.

Savagen lemmenromaanin lopputuloksen saattaa arvata. Mutta tärkeintähän tällaisissa teoksissa on se miten lopputulokseen päästään. Savage onkin mainio kehitellessään erilaisia uhkakuvia heränneen rakkauden ylle.

Romaanissa mainitaan Suomi pariin otteeseen. Laajaa Venäjänmaata esitellään stereotyyppisesti: passitus Kaukasiaan tietää varmaa kuolemaa, menolippu Siperiaan pitkää poissaoloa, Pietarissa Nevan rannoilla käyskentelevät rikkaat, keisarista hyötymään pyrkivät nousukasaateliset ja Moskovassa on uskonnollinen keskus. Ukrainan laajat arot ovat hedelmälliset, mutta niin petolliset! Ja kun joku haluttiin näkymättömiin, pois näyttämöltä hiljaisuuteen ja rauhaan, häntä kehotettiin lähtemään Suomeen.


* R. H. Savage: Valkoinen rouva Khaminavatkassa


Tämän jännitysromantiikan vastapainoksi Jatkokertomuksissa seuraavana on vuorossa Anton Tšehov-kavalkadi. Tänään illalla ensimmäisenä novelli Salaperäinen luonne, ja parin seuraavan viikon aikana kahdeksan muutakin.

Pari linkkiä vielä lopuksi: Kaisa's Virtual Bookselfissa on paljon kirjallisuudesta ja lehdistä kerättyjä Suomi-mainintoja. Paras Anton Tšehoviin keskittyvä suomalainen sivusto on tsehov.info.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti