Kunnaxen kiäli
elikkä lukemista niille jokka tiarostaa että Mauri Kunnaxen kirjoisa on muutakin hianoo kuin kuvat
elikkä Tyrväätä Mauri Kunnaxen Nyrokeissa, Koiramäisä ja muisa Teoxisa
elikkä Tyrvään murteen plakkarisanakirja
Warelia 2011
240 s.
Marko Vesterbacka (s. 1972) on koonnut taskusanakirja, eli plakkarisanakirjan Mauri Kunnaksen kielestä. Aikaisemmin Vesterbacka on tehnyt Tyrvään murteen sanakirjan (kaksi osaa, Warelia 2008-2009) Heikki Ojansuun 1800-luvun lopulla keräämän sanaluettelon perusteella. Niinpä tekijä keskittyy Kunnaksen, kuuluisan tyrvään murteen käyttäjän, kielessä nimenomaan tyrvääläisyyksiin. Murre onkin säilynyt Kunnaksen suussa ja kirjoissa, vaikka kirjailija enää käy murrealueella vain Heinoolla kesämökkeilemässä.
Kunnaksen kieltä voisi lähestyä toisinkin. Tyrvään murresanojakaan Vesterbacka ei ole systemaattisesti esitellyt, pyrkimyksenä Kunnaxen plakkarissa on ollut edustava otos. Valitut murresanat käsitellään yksi sivullaan.
Silmämääräisesti tarkastelleen murresanakirjaan on valikoitunut sanoja pääasiassa Nyrok Citystä ja muista Mauri Kunnaksen sarjakuvista. Koiramäki-kirjoistakin on kirjaan jonkin verran sanoja otettu. Jälkimmäisissä ajattelisi tyrvään vaikutuksen olevan suurempi, onhan kirjat noihin maisemiin sijoitettu. Populaarikulttuuriyhteyksistä on kieltämättä hauskempia esimerkkilauseita teokseen saanut.
Sanakirjassa on sanoja aallopista öötiin. Tyrväässä aalloppi on pakoputki, viemäri tai likaoja, kunnaxessa Riki Sorsan nenä. Ööti kunnaxessa ja tyrväässä on sama, sitä itseään, paremmin jöötinä tunnettu aines. Lautasellinen hiiren öötiä oli panoksena Mustanaamion ja Lotharin kädenväännössä.
Populaarimusiikki vaikuttaisi Vesterbackalle olevan tutumpi kuin sarjakuvat. Kaikki tietävät, että Maukka Perusjätkän soitin oli moottorisaha, mutta minkä merkkinen? Vesterbacka tietää kertoa: Partner. Kunnaksen Nyrok Cityssä merkiksi vaihtui kuitenkin "hoto", joka tyrvään murteessa tarkoittaa moukkamaisen ahnetta syöjää tai laajemmin liian suurisuista. Hyvä oivallus Kunnakselta.
Pääasiassa murresanojen sisällön hoxaa ilmankin, kuten sammakan sammakoksi. Itäsuomalaiselle arvoituksiksi ilman kuvien tukea olisivat sen sijaan jääneet esimerkiksi kekkaruusi (suuret luulot itsestään), holtteeraaminen (ohjaaminen) ja töönä (turha roju).
Vesterbacka kertoo kirjoittaneensa kirjan Kunnaksen fanina. Ainakin Tyrvään murteen faneille plakkarisanastoa voi suositella.
Länsisuomalaisille kirjamessuvierailijoille kirja näytti hauskalta, mutta ei tullut ostettua, vaikka itse kirjailija tuli sisältöä esittelemään.
VastaaPoistaSatuin avaamaan kohdalta kummi-jotain. Kyseinen konsonanttikahdennus palauttaa aina mieleen lapsuuden kulttuurien kohtaamisen. Keski-Suomessa lapsuutensa ja kesän viettänyt kaveri palasi keskuuteemme Kokemäelle ja päivitteli paikallisia kummisaappaita. Itse en ollut huomannut puhetavassamme mitään omituista sitä ennen.
Koiramäki-kirjoissa taitaa olla tarpeeksi vierasta ihmeteltävää ja Kunnas pitänyt kielen hieman yksinkertaisempana?
Ei meillä ollutkaan Koiramäki-kirjoja lasten kirjahyllyssä, muita Kunnaksia kylläkin. En siis nopeasti saanut tarkistettua miten ne olivatkaan kirjoitettu.
VastaaPoistaPikku Kakkosen Koiramäki-sarjoista on jäänyt mieleen tasainen ja rauhallinen kerronta, asiallinen on myös Pohjois-Pohjanmaan museon Koiramäki-osasto. On osa perusnäyttelyä!