Luultavasti on niin, että Ladonlukko nimitys syntyi vasta pari sataa vuotta kuningas Maunun kuoleman jälkeen. Tässä vaiheessa kuninkaana olleita Maunuja oli jo useampia ja pelkkä patronyymi Birgersson ei riittänyt merkittävän kuninkaan erottamiseen muista historian kuninkaista.
Keskiajalla ei muutenkaan, ainakaan nykyaikaan verrattuna, pidetty historiallisia tosiseikkoja suuresti arvossa. Tarinan ja draaman kaarien maaginen noudattaminen oli faktoja tärkeämpää.
Pari viikkoa sitten saatiin lisähuomautus lähdekritiikin tarpeellisuudesta. Keväällä 2011 avattiin Tukholman Riddarholmenin kirkossa oleva Maunu Ladonlukon hautamonumentti, johon oli haudattu yhdeksän ihmistä. Tutkimuksissa paljastui, että yksikään luurangoista ei kuulunut Maunulle tai hänen oletetulle lähisuvulleen. Luut olivat vuosien 1430-1520 väliltä.
Vaalikampanjassaan Paavo Väyrynen on useaan otteeseen korostanut menneisyyden tuntemuksesta lähtevää asiantuntemustaan. Historia ohjaa kohti parempaa tulevaisuutta.
Maunun Ladonlukon hautamuistomerkki Tukholman keskeisessä kirkossa on aikoinaan saattanut hyvinkin palvella samanlaisessa tarkoituksessa.
Maunu muistetaan piispojen hyysämisen lopettamisen lisäksi kirkolle antamastaan verovapaudesta. Tällainen tieto olisi ollut omiaan palvelemaan uskonpuhdistuksen jälkeisen Ruotsin poliittisia tarpeita. Jos joku kuningas on antanut kirkolle verovapauden, niin kuningas sen voisi peruuttaa.
Menestyksekäs nykyajassa toimiminen edellyttää menneisyyden hallintaa.
Ruotsalaiset tutkijat ovat arvelleet Maunun haudan luineen palvelleen erityisesti Juhana III:n vaikutuspyrkimyksiä. Hänen isänsä Kustaa Vaasahan otti kirkon omiin hoiviinsa, samoin kuin sen omaisuuden. Juhana vapautti aateliston ratsupalveluksesta, irrotti etuoikeudet Maunu Ladonlukon määräämästä vastapalveluksesta kruunulle.
Tutkimukset Riddarholmenin luiden parissa jatkuvat.
(Kaisa ehti aiheesta jo tuoreeltaan kirjoittaa, linkkejä tiedotteisiin ja uutisiin hänellä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti