En tiedä onko kyseessä urbaanilegenda, mutta joskus kuulee väitettävän ettei Oulu olisi kaupunki EU:n määritelmien mukaan. Asukastiheys olisi taajama-alueillakin aivan liian pieni.
Vanhempien sukulaisten ajatuksissa olemme täysin kaupunkilaistuneet. Niin että lapsia sopi tentata luonnontuntemuksesta. Yllätyksekseen he saivat asiantuntivia ja omakohtaisia vastauksia.
Meillä Tuirassa on tornitaloja varmaan tiukempienkin määräysten täyttämiseksi. Silti pienemmät metsäneläjät uskaltautuvat betonierämaan asukeiksi. Vähintään kerran viikossa takapihalla näkee rusakon, jälkiä tuoreella hangella useamminkin. Pulskia ja kookkaita ovat, ravintoa riittää.
Sata vuotta sitten rusakko oli Pohjanmaalla tuntematon. Laji oli aloittanut vasta levittäytymisen Suomeen. Ainoastaan Karjalan kannaksella ja muutamilla muilla alueilla sitä oli runsaasti. Harvinaisempana rusakkoa tavattiin pohjoisimmillaan Leppävirralla ja Kontiolahdella.
Janakkalainen insinööri D. J. Wadén selvitteli rusakon levinneisyyttä viime vuosisadan alussa, hänen tekemänsä on oheinen Suomen Metsästyslehdessä julkaistu kartta.
Taitaa nykyisin olla metsäjänistä yleisempi. Lappiin rusakko ei ole levinnyt, se on jäänyt jänisten valtakunnaksi, ainakin toistaiseksi.
Nykyisin luonnonvaraiseksi suomalaiseksi jäniseläimeksi katsotaan myös citykani eli villikaniini. Kanta on pääkaupunkiseudulta levittäytynyt myös muihin kaupunkeihin. Oulun kaupungin puisto-osastollakin valmistauduttaneen kauhulla tulokkaisiin.
Selvittiin hirvikärpäsistäkin säikähdyksellä. Noin 50 kilometrin vuosivauhtia kohti puurajaa etenevä hyönteinen pelottanee ihmisiä tällä hetkellä jossakin Rovaniemen yläpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti