Toisen maailmansodan viimeisiä sotilaita

Tänään 1972 kaksi guamilaista kalastajaa havaitsivat katkarapumertoja iltahämärissä kokiessaan miehen samoilla apajilla. Aluksi kalastajat luulivat jonkun kotikylästään olevan liikkeellä, mutta mies osoittautuikin kauempaa tulleeksi. Kyseessä oli sotamies Shoichi Yokoi (1915-1997), joka oli saapunut Tyynenmeren saarelle helmikuussa 1943 Japanin keisarillisen armeijan 38. rykmentin täydennykseksi Kiinasta.

Keisarillisessa armeijassa oli 1940-luvulla korostettu, että kuolema on parempi vaihtoehto kuin antautuminen. Armeijan ohjeistuksen osa sotilaista omaksui niin hyvin, että Japanin valtaamilta alueilta ja saarilta löytyi edelleen sotaa käyviä miehiä aina 1970-luvulle saakka.

Yhdysvaltain joukkojen vallattua Guamin Japanilta 1944, saarelle oli jäänyt kymmenen miehen ryhmä. Seitsemän miehistä lähti vaivihkaa pois viidakosta. Kolme miestä jäi, ja he asettuivat kukin yksin asumaan maakuoppiin. Vuonna 1964 Yokoi havaitsi tovereidensa kuolleen, ilmeisesti nälkään.

Yokoi sinnitteli viidakossa aina tammikuulle 1972 metsästäen, keräillen ja kalastaen. Yokoi ei antautunut tuolloinkaan taistelutta, tosin paikallisten kalastajien ei suuresti tarvinnut ponnistella taltuttaakseen viidakon armoilla lähes 28 vuotta eläneen sotilaan.

"Olen pahoillani, etten palvellut hänen majesteettiaan tyydyttävästi", totesi Yokoi palattuaan Japaniin ja palautettuaan kiväärinsä. Audienssin keisarin luo Yokoi sai 1991. Hänen pitkäksi venyneestä sotapestistä syntyi omaelämäkerrallinen kirja yhteistyössä Omi Hatashinin kanssa (engl. Private Yokoi's War and Life on Guam, 1944-72, Global Oriental 2009).

Sittemmin kävi ilmi, ettei Yokai ollut viimeinen japanilainen sotilas, joka piileskeli Japanin miehittämien alueiden viidakoissa.

Pari vuotta myöhemmin kaksi muutakin edelleen taistelevaa japanilaista löydettiin Filippiineiltä ja Indonesiasta. Yokoin tapauksen innoittamana japanilaiset olivat alkaneet etsiä kadonneita sotilaita muistakin mahdollisista paikoista, ja heitä kaikkien odotusten vastaisesti löytyikin. Vänrikki Hiroo Onoda suostui tulemaan pois viidakosta vasta maaliskuussa 1974 kun hänen esimiehensä tuli kertomaan tiedon sodan loppumisesta ja antamaan käskyn vihollisuuksien lopettamisesta. Indonedian armeija riisui Nakamuro Teruon aseista Morotain saarella joulukuussa 1974.

Vielä 1980- ja 1990-luvuillakin on huhuttu viidakkoon paenneista japanilaisista sotilaista. Juttujen taustalla lienee ollut enemmän turismin vilkastuttaminen kuin todelliset havainnot. Esimerkiksi Yokoin maakuoppa Guamilla on suosittu kohde.

Metsään paenneita sotilaita oli muuallakin kuin Etelämeren saarilla. Viimeiset Viron metsäveljet sinnittelivät myös 1970-luvulle saakka.