Kulta- ja eräkirjailija Arvo Ruonaniemi 100 vuotta

Eilen Ylen Pohjois-Suomen Uutiset kertoivat rovaniemeläisen toimittaja-kirjailija Arvo Ruonaniemen täyttäneen sata vuotta. Tierana paremmin tunnetun Ruonaniemen varsinainen syntymäpäivä on ollut jo pari viikkoa sitten, 22. tammikuuta. Hipputeos on julkaissut päivänsankarin tuoreimman, syntymäpäivänä julkistetun teoksen Vuosi sata - Tulilappia tutkimassa, Petsamoa peräämässä (Hipputeos 2012).

Ruonaniemi on Lapin Kansan erikoistoimittajan tehtävästä eläkkeelle jäätyään kirjoittanut lähes kirjan per vuosi. Viime vuonna ilmestyi Tieran eräkaskuja (Hipputeos 2011), johon oli koottu Ruonaniemen 1960-luvulla Lapin Kansaan kirjoittamia erätarinoita. Erikoistoimittajan alana olivat nimenomaan erä- ja kala-asiat.

Ylen toimittajalle Tiera kertoi, että kaksi kirjaa on vielä työn alla. Toinen olisi erätarinoita, ja toinen kullankaivajista. Nämä kaksi, osin toisiaan sivuavaa aihepiiriä ovat Ruonaniemen aikaisemmankin tuotannon ydin.

Ruonaniemi ei ole itse koskaan kaivanut kultaa, mutta erämaissa liikkuessaan jututti purojen varsilla vaskaavia miehiä. Näistä tarinoista kertyi Tieran "povipullo", onpa yksi kirjakin sen mukaan nimetty: Povipullon kultaa - kultaa - lohta (2001).

Omaan kirjahyllyyni on päätynyt yksi Ruonaniemen teos, Kultaa ja kohtaloita - Lapin kullankaivajien värikkäitä vaiheita (Karisto 1996). Teos jakautuu kahteen osastoon. Toinen Vaskaajan huomaan sisältää yksinomaan kullankaivajien nekrologeja. Ensimmäisen osaston tarinoistakin moni päättyy tarinan päähenkilön kuolinpäivään.

Muutamat jutut kirjasta ovat jääneet mieleen. Karhu-Yrjön Helsingin reissu oli päätyä nolosti. Hän oli pudottanut kultapullonsa kadulle ja tietysti se meni rikki. Yrjön ainoat tutut kaupungissa olivat Geologiselta tutkimuslaitokselta, sieltä hän hälytti apua. Professori Eetu Savolainen saapuikin taksilla harjan ja rikkalapion kanssa pelastamaan Karhu-Yrjön kultaa. Kymmenen grammaa jäi helsinkiläisten kenkien pohjiin.

Toinen tarina on muistotietoa vuodelta 1934. Voisi se olla Ruonaniemen alkuperäisestikin raportoima, hänhän aloitti toimittajan työt kesäkuussa 1933. Sauva-Aslakka, Aslak Peltovuoma Purnumukasta oli nähnyt unta kultalöydöstä. Aamulla herätessään hän oli kertonut näkemästään tovereilleen, jotka olivat nauraneet unelle. Sisuuntuneena sauvojen avulla liikkuva mies lähti tarkastamaan unensa pätevyyttä. Sieltä unen puron penkasta, Hopeaojan varrelta uni-ukon osoittamasta paikasta löytyi jäkälän ja sammaleiden alta satakunta grammaa helposti kerättävissä olevaa kultaa.

Monet juttujen kertojat ovat Suuren Vaskaajan huomassa. Ruonaniemi vielä povipulloaan ropistelee, ja hyvä niin.


* Hipputeos