torstai 8. maaliskuuta 2012
Jatkuva metsänkasvatus
Eilen Vihreän puolueen (jota siis ei pidä sotkea Vihreään liittoon) ravintelivalistusiltamissa oli puhumassa metsänhoidon eläkkeellä oleva professori Erkki Lähde. Luentorupeaman aiheena oli jatkuva metsänkasvatus, jota Lähde agitoi nykyisen jaksollisen kasvatuksen tilalle.
Lähde puhui värikkäästi ja höysti esitystään lukuisilla voimasanoilla. Ne alleviivasivat sanottua mainiosti.
Nykyisen avohakkuisiin perustuvan metsänhoidon taustalla on 1900-luvun alkupuolen harsintapelko. Avohakkuiden taustaideologiaksi haetun säännöllisten metsäpalojen aiheuttamat tuhot Lähde tyrmäsi täysin. Jossakin mantereisessa Siperiassa tai Kanadassa metsäpalot vaikuttavat metsänuudistumiseen, mutta muualla ne ovat perin harvinaisia. Suomalainen, pohjoismainen metsäntutkimus ei siis voi olettaa -- kuten koulukirjoissa esimerkiksi kerrotaan -- että palot säännöllisesti parin sadan vuoden välein tuhoaisivat metsät.
Suomalaisia metsiä on historiallisesti hoidettu metsikkötaloutena, eli jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Lähde toisinajattelijana jo aktiivivuosinaan joutui hankauksiin metsäteollisuuden intressejä, sellupuupeltoja kannattavien kanssa. Käytännössä häneltä kiellettiin pääsy tutkimaan tiettyjä kasvututkimusten kannalta tärkeitä koealoja.
Tästä Lähde ei lannistunut. Hän suuntasi tutkimusintonsa aikaisemmin tehtyihin aineistoihin, 1920-1940-lukujen tutkimusten tausta-aineistoihin. Näitä alkuperäisaineistoja analysoidessaan Lähde päätyi havaitsemaan, että harsintakammo oli tarkoitushakuisesti esillenostettu.
1940-luvun keskeisien tutkimuksien ja vuoden 1948 harsintajulkilausuman taustaksi koottu aineisto ei tukenut esitettyjä tuloksia. Siis näillä suomalaisen metsänhoidon tukijaloilla ei ole taustallaan tieteellistä näyttöä.
Kun Lähde oli tutkimusryhmineen mennyt Kansallisarkistoon tutustumaan 1920-luvulla kerättyyn aineistoon, lähtöoletuksena oli ollut, että tiedot pitäisi koota yksittäisistä havainnoista. Aineisto oli kuitenkin jo valmiiksi tarkkaan tilastoitu. Niiden sisältämät tiedot oli Lähteen mukaan jätetty täysin huomioimatta julkaisuissa.
Oli vanhassa aineistossa paljon esimerkkejä liian usein tapahtuneista yläharvennuksista. Jokavuotista isoimpien puiden karsintaa metsä ei kestä. Mutta aineistossa oli myös todisteita siitä, että jatkuva kasvatus sopivin aikavälein tehtynä piti metsänkasvun kiivaana.
1950-luvulla suomalaiset metsänomistajat pakotettiin alaharvennuksiin, eli pienempien puiden poistamiseen ja avohakkuisiin. Valtavaa soidenojitusta Lähde piti pääsyyllisenä Itämeren nykyiseen synkkään tilaan.
Vauhtiin päästyään Lähde lopetti. Esitelmöinti jatkuu tänään ravintola Linja 25:ssä kello 19. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
* Hyvä metsänhoito. Erkki Lähteen ja muidenkin oppaita parempaan metsänhoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti