Viestintäministeri Krista Kiuru ilmoitti, että kohuttu Lex Nokia voitaisiin kumota. Tämä on ehdottomasti kannatettava esitys. Laki on työntekijöiden yksilönsuojaa ja postisalaisuutta nakertava. Lain mukaan työnantajalla olisi oikeus seurata mihin työntekijät sähköpostiaan käyttävät ja kenelle viestejä kirjoittavat.
Laki säädettiin hirvittävällä kiireellä. Jo säädettäessä se herätti kummastusta, ja kansalaisjärjestöt vastustivat sitä. Liikesalaisuuksien mahdollinen vuotaminen ei voi painaa yksilönvapauksia enemmän.
Media on seurannut kiitettävällä innokkuudella lain toteutumista. Osaltaan varmasti siksi ei yksikään työnantaja ole ilmoittanut aloittavansa sähköpostien tunnistetietojen seurantaa. Lain mukaan seurantaa ei saisi tehdä ilman viranomaisvalvontaa, ja tuota valvontaa varten pitää tehdä ilmoitus viestintävirastoon.
Ilmoittaminen on julkinen tieto. Säännöllisesti toimittajat ovat tehtävää varten palkatulta viranhaltijalta tiedustelleet, ketkä ovat seurannan aloittaneet. Viikoittain yritykset ovat kuulema lain mukaisista menettelyistä tiedustelleet.
Vastaus on koko lain voimassaoloajan ollut ei kukaan. Mihin sitä lakia sitten niin kiireellä tarvittiin, on aiheellisesti kysytty.
Julkisuudessa muutamat yritysten edustajat ovat salaperäisesti todenneet, että laista on silti hyötyä, ja lain pykäliä voi muutenkin soveltaa. Tähän on maallikon vaikea ajatella mitään järkevää selitystä. Helsingin Sanomat kertoo, että neljä yritystä on lakia rikkoen tutkinut tunnistetietoja. Millaiset sanktiot ne ovat saaneet, siitä ei ole tietoa. Luultavasti vain nuhteet. Eivät edes maineen tahraatumista, kuten virallisesti toimien olisi tapahtunut.
Käyttämätön laki on siis syytä kuopata, jos sitä käytetään vain porsaanreikänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti