Ministerin vuorosanat

Blain & Lanzac
Ulkoministeriö - diplomaattisia merkintöjä
Ensimmäinen osa
suom. Saara Pääkkönen
WSOY 2011
100 s.


Väitöskirjaa valmisteleva Arthur Vlaminck temmataan yliopistoympyröistä suoraan vallan keskipisteeseen pohtimaan maailman tulevaisuutta, sotaa, rauhaa ja muita ihmiskunnan kannalta oleellisen tärkeitä asioita. Ulkoministeri haluaa Vlaminckin neuvonantajakseen, ja hän ottaa pestin vaikka ministeri on väärästä puolueesta.

Christophe Blainin ja salanimi Abel Lanzacin yhteistyössä tekemä Ulkoministeriö on ollut menestys Ranskassa. Sarjakuvaa on verrattu muinaiseen brittien tv-sarjaan Kyllä, herra ministeri ja sitä on myyty paljon.

Ulkoministeriö päivittää kuvan maailmanrauhan vartioinnin eturintamasta. Ministerin ja virkakoneiston välit eivät ole enää 1970-luvun tv-sarjan mukaisia. Nykyisin ministeri viilettää kaikkien yläpuolella omissa maailmoissaan, ja yrittää hallita kaaosta muutamin yleispätevin iskusanoin.

Vastuu, selkeys, tehokkuus. Tai seuraavassa hetkessä: Oikeutus, selkeys, tehokkuus.

Ministeri heittäytyy, ja koneiston pitää pitää turvaverkot kunnossa. Ettei diplomaattisia selkkauksia syntyisi.

Vlaminckin tehtävänä koneistossa ovat vuorosanat. Vlaminck kirjoittaa ministerin puheet, yleensä useaan otteeseen. Diplomatiassa sanat ovat tekoja, ja Vlaminck on eturintamassa kirjoittamassa tekoja oikean mittaisiksi.

Ministerin saamat aplodit ovat puheenkirjoittajalle mieleen.

Ulkoministeriön toinen käsikirjoittaja on jättäytynyt salanimen taakse, koska hän on aikaisemmin työskennellyt ministeriössä. "Abel Lanzac" siis antaa sarjakuvalle uskottavuutta, sisäpiirin tietoa.

Aluksi Vlaminck turhautuu työssään. Vastauksia suoriin kysymyksiin ei ole. Ministeri on ihastunut lentäviin lauseisiin. Ohjenuoraksi töihin tulleessaan Vlaminck saa sitaatin Maolta: Pieni joukko päättäviä sieluja voi muuttaa historian kulkua.

Sittemmin työ tempaa mukaansa. Puheiden uudelleen ja uudelleen kirjoitus ei tuota enää tuskaa. Porvariministeri vaihtaa Maon Herakleitokseen. Antiikin Kreikan viisaan mukaan on kirjan luvutkin nimetty. "Sielulla on oma lakinsa, joka kartuttaa itse itseään." "Läsnä ollessaan he ovat poissa."

Aina ei Herakleitoksesta ole apua.

Kun Ulkoministeriö ilmestyi Ranskassa pari vuotta sitten, samoihin aikoihin europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki vetosi Herakleitokseen vetäytyessään keskustan puheenjohtajakisasta. Yhteys lienee sattumaa.

Joka tapauksessa Blain ja Lanzac onnistuvat luomaan uskottavan ja nautittavan kuvan ja kuvauksen maailmanpolitiikan huipulta. Ulkoministeriön ministerin paikalle on helppo kuvitella Aleksander Stubb. Ja mikä mukavinta, tälle on luvassa jatkoakin.