torstai 14. kesäkuuta 2012

Vinean epävakaat koneet




Roger Leloup. 
Matka maan uumeniin. 
Egmont 2005.


Roger Leloup. 
Vinean kolme aurinkoa. 
Egmont 2007.



Roger Leloupin luoma sarjakuvasankari Yoko Tsuno on Belgiassa asuva japanilainen sähköinsinööri, joka teknisellä tietämyksellään, nokkeluudellaan ja fyysisillä taidoillaan ratkoo epäoikeudenmukaisuuksia oikein päin niin maassa kuin kaukaisissa galakseissa. Lyhyesti sanoen neiti Tsuno kykenee kaikkeen. Suomalaisille Yoko Tsuno tuli tutuksi 1970-luvulla Ruutu- ja Nonstop -lehtien myötä. Nyt Egmont on julkaissut noissa lehdissä aikoinaan julkaistuja tarinoita albumeina.

Matka maan uumeniin on ensimmäinen tehty Yoko Tsuno -seikkailu. Ennen sitä julkaistiin Spirou -lehdessä joitakin lyhyitä tarinoita, jotta lukijoille tulisi selväksi kuka on sarjakuvan päähenkilö. Yoko seikkailee televisiossa työskentelevien Vicin ja Polin kanssa ja kirja kirjalta Yokon kumppanusten määrä kasvaa. Vinean kolme aurinkoa on Yokon kuudes seikkailu. Näiden albumeiden välissä alkujaan julkaistussa Vulkanuksen ahjossa (julkaistu suomeksi vain Nonstop -lehdessä) vinealaiset yrittävät laavavirtojen avulla luoda itselleen oman mantereen, mutta epäonnistuvat siinä.

Roger Leloup hankki sarjakuvapiirtäjän kannukset Tintin isän Hergén Studioilla. Hergén tiimissä hän erikoistui teknisten laitteiden, erityisesti lentokoneiden piirtämiseen. Tintin seikkailuissa Leloupin kynän jälkeä löytää muun muassa Tuhatkaunon tapauksen Geneven lentokentältä ja Lento 714:n Carreidasin koneista.

Yoko Tsunossa Leloupin kyky teknisten laitteiden piirtämisessä pääsee oikeuksiinsa. Leloup piirtää autoja, televisiostudioita, sukellusvälineitä ja ennen kaikkea: vinealaisten tekniikkaa ja kulkuvälineitä magneettijunista avaruusaluksiin. Näitä Leloupin ja muidenkin belgialais-ranskalaisten skifi-aiheita käsittelevien sarjakuvien kuvastoa on ahkerasti hyödynnetty uuden maailman elokuva- ja televisioteollisuudessa.

Matkassa maan uumeniin paljastui, että maapallon sisään oli 400 000 vuotta sitten muuttanut aurinkojensa  yhteentörmäykseltä turvaan avaruusaluksellinen Vinean asukkaita. Koko matkan ja maassa oloajan vinealaiset olivat levänneet horroksessa konerobotin valvonnassa, vain muutamien vinealaisten tutkiessa maahan asettumisen käytännöllisiä ja biologisia seikkoja. Rengiksi tarkoitettu kone ei ollut hyvä isäntä. Yokon avulla vinealaiset saivat koneet takaisin hallintaansa.

Vinean kolmessa auringossa Yoko pääsi mukaan matkalle Vineaan. Kauan aikaa sitten toisesta galaksista lähtenyt magneettitunnelin rakennus oli juuri valmistunut. Tunneli mahdollisti valonnopeuden ylittämisen, joten matkaan ei kulunut aikaa kuin pari kuukautta.

Perillä asiat olivatkin aivan toisin kuin kuviteltiin. Auringot eivät olleetkaan törmänneet toisiinsa, vaan toisen auringon muuttuminen punaiseksi jättiläiseksi oli estänyt aiemmin väistämättömältä näyttäneen. Elämäkin oli pikku hiljaa alkanut palata Vinean pinnalle.

Kuten maassa, oli Vineassakin rengiksi tarkoitettu kone osoittautunut huonoksi isännäksi. Yokon avulla taas huonosta isännästä päästiin eroon. Kolmas, keinotekoinen aurinko käynnistettiin ja salaisen kaupungin horroksessa olleita asukkaita päästiin herättämään. Magneettisuus oli säilyttänyt keinotekoisen auringon miljoonat vuodet täysin käyttökelpoisena odottamassa vain uudelleen käynnistämistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tieteiskirjallisuudessa kuvataan usein oman ajan  tulevaisuuden visioita. Yoko Tsunossa 1970-luvulla käsitelty magneettisuus on edelleen vahvasti esillä tulevaisuuden käyttövoimana, vaikka Hermann Kemper kehitti tekniikkaa jo 1920-luvulla ja patentoi sen vuonna 1934. Pelkkää utopiaa magneettijunat eivät nykyisin enää ole: Shanghain ja sen lentokentän Pudongin väliä vuodesta 2004 kulkeneessa Maglev-junassa hyödynnetään tätä teknologiaa. Magneettijunassa ei ole pyöriä eikä se kulje kiskoilla, vaan kiitää leijuen 430 kilometriä tunnissa. Kun ei ole kontaktia, ei ole kitkaakaan.

Sarjakuvassa rakennettu Vinean ja aurinkokunnan välinen magneettitunneli hyödyntää samantapaista ajattelua. Koska tunnelissa ei ole valoa, valonnopeus ei ole rajoite siinä käytettävälle nopeudelle. Ajatus on yksinkertaisen nerokas, mutta se ei ole yleistynyt tieteisfantasioissa. Nykyisinhän kuvitellaan valtavat taipaleet kuljettavan keinotekoisten tai kartoitettujen madonreikien kautta. Ajassamme ei pidetä uskottavina valtavia (julkisia) investointeja vaativien infrastruktuurien rakentamista.

Yoko Tsuno ei seikkaile pelkästään tulevaisuuden visioissa, vaan myös aikakoneella menneisyydessä inhimillistä kärsimystä vähentämässä ja nykyajassa lähihistoriassa luodun tuhotekniikan eliminoijana. Mutta niistä suosittelen lukemaan tarkemmin Yoko Tsuno -albumeista, joita Egmont on julkaissut suomeksi jo [18]  kappaletta.



[Tämä on vuonna 2007 kirjoittamani arvio, julkaistu aikoinaan Agricolan kirja-arvioissa. Pohjustukseksi huomiselle]




* Matti Mattilan Yoko Tsuno fanisivut.
* Kimmo Lakoman Yoko Tsuno sivut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti