Torstai-iltana Mikkelin maaseurakunnan kirkossa esitettiin Valeri Gergijevin johdolla Giuseppi Verdin varhaiskauden ooppera Attila, hunnien kuningas. Esitys oli konserttiversio, lavasteisiin tai näytelmällisyyteen ei Mikkelin konserttitiloissa taida olla mahdollisuutta.
Oopperan seuraaminen konserttiesityksenä vaatii harrastuneisuutta. Juonen seuraaminen jää laulun varaan. Kun esityskieli on italia, kieltä osaamaton kuulija seuraa laulun tunnetiloja ja puhtautta. Konserttiesityksessä solistit ovat tarkemmassa seurannassa kuin tavallisessa oopperassa.
Laulajien työskentelyssä ei ollut moitteen sijaa. Lapsuksia ei tapahtunut kuten oikeissa oopperaesityksissä silloin tällöin. Odabella (Anna Markarova) ja rakastettunsa Foresto (Sergei Skorokhodov)) vierekkäin esiintyneinä ottivat välillä katsekontaktia ja osoittivat laulunsa toisilleen. Pieni häivähdys näyttämöllisyyttä.
Taisi olla kapellimestari Gergijevkin tyytyväinen, ainakin hän intoutui lauluun mukaan ensimmäisessä näytöksessä. Mariinski-teatterin orkesterille ja kuorolle ei myöskään tarvinnut puhista tai sanallista ohjausta kesken esityksen antaa -- Gergijev sellaiseenkin saattaa tyytymättömänä yltyä.
Verdin Attila, hunnien kuningas on säveltäjän useimpien muiden oopperoiden tapaan nationalistinen, Italian yhdistymisen puolesta puhuva työ. Ajan sensuurin vuoksi aihe on etäännytetty historiaan, tällä kertaa kansainvaellusvuosiin. Oopperan tekoaikaan Venetsia kuului Itävaltaan ja viesti oli selvä: vielä joskus koko niemimaa olisi samaa maata.
Etäännytyksessä samalla luotiin perusteita kansallisvaltioajattelun suosisimille "luonnollisille rajoille". Attilalle tarjottiin koko maanosaa jos hän jättäisi tämän niemimaan rauhaan.
Oopperan sankari on Venetsian tienoilla sijainneen Akvileian kaupungin prinsessa Odabella. Attila (Ildar Abdrazakov) hävitti kaupungin (tapahtui oikeastikin 452) ja aikoi ottaa kauniin neidon vaimokseen. Odabella ei voinut jättää isänmaansa kohtaloa kostamatta. "Patria" ja "vendetta" vilahtelivat usein myös Foreston laulun sanoissa.
Musiikki ja esitys läpäisivät 'suoraselkäiset puupenkit' -testin. Kovalla istuminen ei käynyt liiaksi häiritsemään. Kirkon kattoa korjattiin, mutta esitystä tai sen seuraamista työmaa ei mitenkään vaikeuttanut.
Helsingin Sanomissa kritiikin kainalossa valistettiin uusimmasta Verdi-tutkimuksesta, jonka mukaan varhaiset työt eivät vielä olleet tietoisesti isänmaallisia ja patrioottisia. Jälkikäteinen kuuntelija helpoiten kuitenkin nuo nationalistiset ideat havaitsee.
VastaaPoista