Kuinka luonto ja nainen valloitetaan?

Marko Nenonen
Kuinka luonto ja nainen valloitetaan? Esseitä elämän erehdyksistä.
Atena 2011
265 s.


Joskus 1990-luvun alkupuolella Jyväskylän historiallisen yhdistyksen tilaisuudessa oli luennoitsijana minulle aikaisemmin tuntematon Marko Nenonen. Hän esitelmöi noitavainoista, ja aloitti raflaavasti liittämällä aiheensa ajankohtaiseen keskusteluun pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin. "EU leviää aivan samoja reittejä kuin noitavainot vuosisatoja aikaisemmin", julisi Nenonen ja sai kuulijakunnan epäuskoiseksi. "Paha taas leviää Suomeen kuten noitavainot." Kuka tämä EU:n ja noidat rinnastava tyyppi oikein on?

Räväkkä alku paljastui retoriseksi tempuksi. Sama kulttuuristen vaikutusten kulkureitit ovat toimineet vuosisatoja ja esimerkiksi noitavainot taannoin ja EU sittemmin ovat samoja väyliä siirtyneet maasta toiseen.

Viime vuonna ilmestyneessä esseekokoelmassa Nenonen kytkee menneisyyttä ja nykyisyyttä osin samoin keinoin. Ajankohtaisimpana laajoja kansanrivejä puhuttavana aiheena ovat romanikerjäläiset. Muuan Vähä-Egyptin kreivi toivotettiin seurueineen tervetulleeksi rahalahjoin Tukholmaan 1512, mutta Suomen puolella (Ahvenanmaalla) heti tuolloin romaneihin suhtauduttiin paljon torjuvammin. Heidät laitettiin tyrmään ja karkoitettiin tulosuuntaansa.

Nenonen esittelee miten koko nykyäänkin puhuttu keinojen kirjo on kerjääviin romaneihin käytetty jo 1600-luvulta alkaen. Pietari Brahe antoi kiertäville romaniperheille maatiloja Kainuusta. Samalla vuosisadalla irtolaiselämää viettävät romanit tehtiin lainsuojattomiksi, jotka oli lupa hirttää ilman oikeudenkäyntiä. Kumpikaan keinoista ei toiminut toivotulla tavalla. Suurimmissa kaupungeissa kerjäävät romanit ovat koetinkivi, joka testaa millaista erilaisuutta siedämme.

Nenosen esseekokoelma jakautuu kolmeen osaan. Nimiessee Kuinka luonto ja nainen valloitetaan? on ensimmäisen osan ensimmäisenä. Kyse on tiedon tavoittamisesta. Hengen voima uuden luomisessa on vahvasti ylikorostettua. Myöhemmin kirjassa Nenonen palaa aiheeseen toisesta näkökulmasta. Arkinen rinnastaminen ja väitteiden asettaminen vastakkain tuottaisi paljon hedelmällisempiä tuloksia kuin samanmielinen hymistely.

Alaotsikossa mainitut erehdykset on tässä yhteydessä ymmärrettävä erittäin laajasti. Liiketaloudellinen erehdys voi ola kansallinen ylpeydenaihe, kuten Concorde ranskalaisille ja briteille. Erehdys on myös sulkea humanistit tekniikan ja yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle -- edes humanistien itse ei tulisi ajatella näin vaikka yliopistoyhteisö ulos jättäytymistä tukisikin. Esimerkiksi käy vaikka latinan professori ja kansanrunouden kerääjä H. G. Porthan (1739-1804), joka johti Kokemäenjoen kanavointia ja kannatti vahvasti yksityistä yrittelijäisyyttä. Porthanilla oli aivan nykyaikainen käsitys valtion ja kunnan töistä.

Nenosen kokoelma tarjoaa paljon anekdootteja kerrottavaksi tämän päivän keskusteluihin. Välillä Nenonen tekee liiankin paljon lukijan puolesta, mutta ei häiritsevässä määrin. Yllättävät rinnastukset antavat uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin.