sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Painetaan setelirahaa


Tasavallan presidentti Niinistö totesi, että eurokriisi paranee painamalla lisää rahaa. Niinistö vaikuttaa hyväksyneen, että eurooppalaisessa yhteistyössä ratkaisee enemmän yksimielisyys kuin aikaisemmin laadituista säännöistä noudattaminen. Vaikka Euroopan keskuspankin säännöt kieltävätkin valtioiden lainoittamisen (eli setelirahoittamisen) niin siihen kiertotietä käyttäen tukeuduttava.

EKP aloitti setelirahoituksen jo viime vuonna. Marras-joulukuussa keskuspankki lainasi liikepankeille runsaasti rahaa, jotta nämä olisivat voineet ostaa Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin valtioiden velkapapereita maiden järjestämistä huutokaupoista.

Ongelmamaiden velkojen korot pysyivätkin riskirajojen alapuolella. Näkyvin reaktio halvan rahan jakamisesta liikepankeille oli kuitenkin Saksan valtionlainojen korkojen muuttuminen negatiiviseksi. Keväällä EKP laittoi rahaa liikkeelle entistäkin edullisemmin. Sen seurauksena kesällä Suomenkin valtio sai lainaa siten, että takaisin tarvitsee maksaa alkupääomaa pienempi summa.

Niinistön tekemä vertaus Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä ontuu. Yhdysvallat on selvinnyt pahimman yli setelirahoituksella, koska sikäläisen keskuspankin säännöt sallivat suoran lainoituksen valtiolle. Yhdysvaltain kongressi on säätänyt ylärajan rahoituksen määrälle, sen nostamisesta syntyi pienoinen poliittinen kriisi. Lisäksi Yhdysvaltain dollarin aseman maailman perusvaluuttana takaa sen aseman huolimatta mistä tahansa kriisistä. Eurolla ei ole samanlaista asemaa.

Kymmenisen vuotta sitten presidentti Koivisto totesi televisiossa, että meneillään on valtava setelirahoitus. Sillä selvittiin dotcom-kuplasta. Sitä seurannut nousukausikin rahoitettiin seteleitä painamalla, erityisesti Irakin sodan vuoksi. Koko euroajan on Suomen liikkeellä oleva rahamäärä kasvanut. Tätä yritettiin selittää muun muassa turismilla, yksittäisen eurovaltion taloudellinen kirjanpito sotkeutui, kun nostetuilla seteleillä pystyi maksamaan toisessakin maassa. Raha ei välttämättä tullut takaisin suomalaiseen kirjanpitoon. Merkit olivat talouden tunnusluvuista nähtävissä, mutta ne yritettiin selittää parhain päin. Koivisto taisi olla ainoa, joka julkisesti kiinnitti huomiota asiaan. Hänkin vain toteavasti.

Nyt ollaan siis tilanteessa, josta antiikin roomalaiset totesivat similia similibus curantur, samanlainen samanlaisen parantaa. Ettei kauppa markkinoilla hiljentyisi.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti