lauantai 22. syyskuuta 2012

Seitsemän veljeksen seitsemän kirjaa


Jyväskylän yliopiston kirjaston näyttelytiedotetta lukiessa tuli mieleen vanha tietokilpailuklassikko. Kuinka monta kirjaa mainitaan A. Kiven Seitsemässä veljeksessä? Mitkä? Yliopiston kirjasto uusi kokoelmanäyttely esittelee kaikki mainitut seitsemän teosta, ja on ne mainittu näyttelytiedotteessakin.

Viisi teoksista voi päätellä 1800-luvun puolivälin talonpoikaiselämää ajatellen. On aapinen eli Abc-kirja, jota tarvittiin lukutaidon hankkimiseen. Lukutaitoa testattiin Katekismuksen, Raamatun ja mahdollisesti myös Virsikirjan avulla. Jukolan veljesten kaltaisille jukuripäille annettiin ojennusta eli rangaistuksia Kirkkolakia tulkitsemalla.

Kaksi muuta ovat vaikeammin haarukoitavissa. Peter Jonsson Toppin Huutavan ääni korvessa lunastetuille sieluille päästäksensä pois perkeleen pauloista teoksen nimen alkuosa on hyvinkin tunnettu, mutta harva enää sen muistaa kristillisen kirjallisuuden klassikon olleen. Pohjois-Suomessa paremmin lienee mielissä Lars Levi Laestadiuksen toimittama lehti Huutavan ääni korvessa. Jukolan veljekset tunsivat nimenomaan pietisti Toppin hartauskirjan, Juhani sitä muistellessa totesi "hirvittävä kirja".

Huomattavasti suopeammin veljet muistavat sveitsiläisen Heinrich Zschokken Kultalan. Alaotsikkona sillä on Hyödyllinen ja huvittava historia, yhteiselle kansalle luettavaksi annettu. Kultalan tunnistaminen vaatii jo taitoa, se mainitaan Timon laulaman Oravan laulun lopussa:


Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass':
Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.

Suurin osa kirjoista tulee Seitsemässä veljeksessä esille matkalla lukkarin luo. Pietisti Toppin klassikko ei hyviä muistoja herätä. Niiden unohtamiseksi Timoa oravasta pyydetäänkin laulamaan.



AAPO. Saammepa niellä täällä montakin karvasta marjaa, veikkoseni.

JUHANI. Karvasta marjaa? Emmekö jo tarpeiksi ole nielleet karvaita marjoja? Voi Aapo parka! monessa liemessä olemme jo keitetyt, monessa tuulessa on tukkamme tuiskinut. Ja minkätähden? Missä on voittomme? Tämä maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit, lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa! Mailman kiusanhenkiä kaikki! Mainitsin kirjat, mutta silloin en juuri tarkoittanut pipliaa, virsikirjaa, katkismusta ja aapista enkä myöskään »huutavan ääntä korvessa»--se hirvittävä kirja--niitä en juuri nyt tarkoittanut. Mutta miksi synnyin tänne?

SIMEONI. Älä sadattele päiviäsi, armon-aikasi päiviä.

JUHANI. Miksi synnyin tänne, miksi synnyin?

TIMO. Tännepä synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen silmääni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa?

JUHANI. Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä virskuttelee? Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa sammaleisessa tuvassa.

TIMO. Eikä tarvitse hänen lukea.

JUHANI. Ei tarvitse hänen lukea!

AAPO. Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa »miekka miestä mukaan». Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin nyt vaan, mun veljeni!

TUOMAS. Eteenpäin, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun!

JUHANI. Mitä mietit, Eero-poika?

EERO. Mietin mennä lukkarille kouluun.

JUHANI. Hm! Mennään sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta laula, Timo-veljeni, laula!



* Heinrich Zschokke. Kultala. Hyödyllinen ja huvittava historia, yhteiselle kansalle luettavaksi annettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti