Sähköpostitse saa kaikenlaisia yhteydenottoja. Eilen lähestyi Anderson Clinton, Kabulissa palveleva Yhdysvaltain sotilas isomman sotilasjoukon puolesta. He tarvitsisivat apua ja olisivat valmiita maksamaan siitä sievon korvauksen.
Anderson Clinton on ilmeisesti palvellut Lähi-idässä ja Afganistanissa melkoisen pitkän rupeaman. Hän kertoi olleensa ensimmäisten joukossa kun joukot tunkeutuivat Irakin diktaattorin Saddam Husseinin bunkkeriin. Piilopaikasta oli löytynyt valtava määrä rahaa.
Clinton kertoi, että rahat takavarikoitiin normaaliin tapaan ja luovutettiin Yhdysvaltain hallitukselle, joka sittemmin on palauttanut ne osaksi Irakin keskuspankin valuuttavarantoja.
Mutta.
"Emme olleet niin tyhmiä, että olisimme luovuttaneet kaiken eteenpäin", Clinton selvittelee yhteydenottonsa luonnetta. Tarkempia tietoja luvataan kertoa yhteydenoton jälkeen.
Melkoisen uhrauksen Anderson Clinton ja sotilastoverinsa ovat tehneet. Rahojen vuoksi heidän pestinsä on kriisipesäkkeissä jatkunut jo minimissään vähintään yhdeksän vuotta. Normaalistihan amerikkalainen sotilas on sotatoimialueella vain kuukausissa mitattavan ajan.
Liekö rahamääräkään niin suuri kuin vihjaillaan. Saddam Hussein löydettiin 14. joulukuuta 2003 Tikritin Al Dawrista melko pienestä maakuopasta. Wikipedian tietojen mukaan se olisi ollut mitoiltaan 1,8 x 2,5 metriä. Uutiskuvissa se ei noinkaan suurelta vaikuttanut.
Suurin normaalissa käytössä oleva Yhdysvaltain seteli on sadan dollarin arvoinen. Yhdysvaltain keskuspankki on painattanut myös suurempia seteleitä viidestä sadasta aina sataantuhanteen dollariin saakka, mutta tällaisia on laskettu liikenteeseen viimeksi vuonna 1945. Vuonna 1969 yli sadan dollarin arvoiset setelit päätettiin vetää pois kierrosta. Vuonna 2009 keskuspankin mukaan liikkeellä oli 336 kymmenentuhannen, 342 viidentonnin ja reilut 160 000 tonnin seteliä. Näistä suurimman osan arvellaan olevan numismaatikkojen hallussa.
Muutamien kuutioiden kokoiseen maakuoppaan ei sadan dollarin seteleitä hirvittäviä miljardimääriä mahdu. Varsinkin kun diktaattorin itsensäkin on samaan kuoppaan pitänyt mahtua. Jos vielä valtaosa rahoista on luovutettu eteenpäin lakien ja asetusten mukaan, niin ei Clintonin ja kumppaneiden saaliiksi ole voinut elämää suurempia summia rahaa jäädä.
Ja sellaisen vuoksi miehet ovat jääneet sotatantereelle melkein kymmeneksi vuodeksi.
Kukahan tässä on tyhmä.
Lämpimät onnittelut, noin se saattaa onni potkaista!
VastaaPoistaMinä voin puolestani kertoa, sinulla kun ei nyt ole aihetta kateuteen, että minulla on Libyassa tiedossani aika tasokas nainen!
Rakastuin häneen oitis ehkä siksi, että hän osoitti minua kohtaan heti alussa aivan tavatonta luottamusta, antamalla tehtäväkseni sijoittaa 240 miljoonaa US dollaria. Rahoja en ole aivan vielä saanut, enkä ole sijoituskohdetta päättänyt.
Ei silti että kenenkään kannattaisi kadehtia, ei tämä ihan helppoa ole, kun on köyhyyteen tottunut. Lieneeköhän se Win Capita vielä toiminnassa?
Jaahas. Kun aletaan suurista rahoista keskustella, niin Googlen huomautusjärjestelmät eivät ilmoitakaan uusista kommenteista. Kyllä ne googlellakin rahan päälle ymmärtävät, kuten iltapäivälehdistö kertoi.
VastaaPoistaKai se WinCapita edelleen porskuttaa. Ainakin on otsikoissa tuon tuosta, käräjiä käy aktiivisesti. Kaikki julkisuus on hyödyksi, vai miten se sanonta oikein menikään?
Huh, huh. Mrs. Mona Saeedi laittoi paremmaksi kuin Rikua lähestynyt naisihminen. Leskirouva Saeedilla on 7100 miljoonaa dollaria amerikan rahaa, ja hän etsii niille sivistynyttä länsimaista sijoittajaa.
VastaaPoistaPitäisikö eropaperit laittaa nykyisen rouvan kanssa vireille, vaiko kääntyä muslimiksi?