Vuonna 1998 Oulu-seura kiinnitti Hallituskadun muistolaatan runokirjalle. Tänään 1855 syntynyt Kaarlo Kramsu painatti vuonna 1878 tuolla paikalla sijainneessa kirjapainossa runokokoelmansa Runoelmia. Oulu-seuran laatassa lausuman arvoarvostelman mukaan Runoelmia on kuuluisin Oulussa ilmestynyt runoteos.
Enpä muista missään muualla runokirjalle muistolaattaa seinään ruuvatun. Runoilijoita ja runonlaulajia on kyllä patsain, muistomerkein ja -laatoin kunnioitettu.
Ehkä joskus tulevaisuudessa Oulun katuja koristaa Miki Liukkosen Elisabetin tai Heli Slungan Orjan kirjan muistolaatat? Tosin nämä mainitut on taidettu Porvoossa painaa. Siellä samassa Werner Söderströmin kirjapainossa myöhemmin 1800-luvulla tehtiin useita painoksia Kramsun Runoelmistakin.
Muistettakoon tänäisessä blogikirjoituksessa runoilijan sijaan hänen teostaan tuomalla esille sen viimeinen runo.
Ei lauluista apua
Sulle, Suomi, lempeänsä
laulaa sadat laulajat,
herätellä äänellänsä
onneasi koittavat.
Lapses sulle lauleloilla
uutta aikaa valmistaa:
sävelitten aaltoloilla
onnes linna kohoaa.
Laulurinnat kilvoitellen
toiveitansa helkyttää,
kunnes Suomi tuskitellen
vihdoin heille äännähtää:
"Laulajoista sulosuista
tok' ei hyödy onni maan.
Ei se synny lauleluista,
työtä siihen tarvitaan."
* Runoelmia Oulun kaupunginkirjaston sivuilla (pdf, 1887 Porvoossa painettu laitos)
* Kaarlo Kramsun runoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti