Lehtiä paholaisen kirjasta

Eilen Carl Theodor Dreyerin (1889-1968) mykkäelokuvaa Lehtiä paholaisen kirjasta (Blade af Satans Bog, Tanska n. 1920) katsoessa tuli vastaa Suomi. Neljästä episodista Saatanan elämässä viimeinen oli sijoitettu Hiirolan (tai Hirolan, kuten elokuvassa kyltit ja tekstit kertoivat) kestikievariin Kuopion ja Mikkelin välisen rautatien varrelle.

Elokuva perustuu löyhästi Marie Corellin romaaniin The Sorrows of Satan (1895), mutta sen innoittajana oli D.W. Griffithin elokuva Intolerance (Yhdysvallat, 1916). Dreyer halusi toteuttaa samanlaisen neliosaisen episodielokuvan kuin Griffith. Rakkauden sijaan osia yhdistäväksi teemaksi Dreyer nosti Saatanan.

Jumala lähetti Saatanan maan päälle koettelemaan ihmisiä. Mikäli joku voisi vastustaa kiusausta, niin Saatana saisi tuhannen vuoden helpotuksen omasta piinastaan Helvetissä. Ensimmäisessä jaksossa koeteltavana oli Jeesuksen opetuslapsi Juudas, joka tunnetuin seurauksin kavalsi Herransa.

Toisessa jaksossa Saatana oli inkvisiittorina 1500-luvun Espanjassa koettelemassa munkin siveyslupauksen kestävyyttä ja kolmannessa Ranskan vallankumouksen pyörteissä Marie Antoinetten lähipiirissä. Kaikissa tapauksissa ihmiset sortuivat Saatanan houkutuksiin.

Neljännessä jaksossa siirrytään käytännössä nykyaikaan. Saatana oli punaisia johtava munkki Ivan, ja hänen joukkojensa haltuun Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa Hirola oli päätynyt. Isänmaalliset suomalaiset kapinoivat, muun muassa Naimi-niminen nuori nainen vannoi mieluimmin kuolevansa kuin jäävän punaisten valtaan. Alkukuvana jaksossa oli Eetu Iston Hyökkäys (1899). Näkemässäni englanninkielisessä kopiossa taustamusiikkina oli Jean Sibeliuksen Finlandia (1899). Punaisten käsivarsinauhoissa oli tunnus PPK ja isänmaallisten ISK.

Hirolan kestikievari oli samalla rautatie- ja lennätinasema, lennättimen kylteistä paljastuu sijainti Kuopion ja Mikkelin välillä. Hieman Mikkelin pohjoispuolella on oikeastikin tämän niminen kylä ja rautatieasema. Elokuvassa kestikievaria ja asemaa hoiti Paavo Rahja vaimonsa Sirin (kuvassa yllä) ja renkinsä Rautamiemen (on varmaan haettu Rautaniemi-nimeä) kanssa.

Rautamiemi oli iskenyt silmänsä Siriin. Jos kahden lapsen äiti ei antautuisi hänelle, niin hän paljastaisi Paavon valkoiseksi Punaisille. Siri ei suostunut. Rautamiemi toteutti uhkauksensa, ja punakaarti Ivanin johdolla tuli kestikievariin. Saatana koetteli tällä kertaa Siriä.

Paavo kieltäytyi lähettämästä ISK-vastarintajoukoille heidät ansaan johdattavaa sähkösanomaa. Hänet passitettiin ulos teloituskomppanian eteen. Ivan yritti pakottaa Siriä lähettämään viestin, ja uhkasi tappaa hänen lapsensa. Siri pisti mieluimmin puukon sydämeensä. Naimi hiihti paikalle juuri sopivasti pelastaen Paavon varmalta kuolemalta.

Saatana riemastui hetkeksi Sirin kyvystä vastustaa häntä. Mutta mitä merkitsee yksi tuhat vuotta pois ikuisuudesta, tiedustelivat lopputekstit?

Dreyer käyttää elokuvassaan paljon kuvataiteesta tuttuja maisemia. Viimeinen ehtoollinen on kuin suoraan Leonardo da Vincin maalauksesta. Jeesus on juuri sen näköinen kuin taiteilijat ovat hänet 1920-luvun alkuun mennessä kuvanneet. DVD:n kansitekstien mukaan Dreyer valmisteli filmiään yli kaksi vuotta etsien kuvauspaikkoja ja hioen lavastusta ja käsikirjoitusta.

Neljännen episodin Suomi ja Hirolan kestikievari ovat hyvin uskottavan näköisiä paikkoja, joskin esittelyssä Siri on enemmän karjalainen kuin savolainen. Silti filmi lienee lähinnä hämmentänyt suomalaisia vuonna 1922, jolloin se tuli täällä ensi-iltaan. Mikkeli ja sen pohjoispuoli pysyivät 1918 valkoisten alueena, ja Rahja-nimi yhdistettiin junaileviin punaisiin veljeksiin.

Yksi eniten keskusteltuja koskaan valmistumattomia elokuvia on ollut Dreyerin Jeesus. Vuonna 1967 ohjaaja itse sanoi, ettei ole kulunut päivääkään ilman ajatusta siitä. Lehtiä paholaisen kirjasta on ainoa filmattu pätkä noista ajatuksista. Dreyer lunasti paikkansa elokuvan historiassa Ranskassa 1928 filmaamallaan Jeanne d'Arcin kärsimyksellä. Se oli tärkeä vaikuttaja muun muassa Ingmar Bergmanille ja Stanley Kubrickille.



* näyte Carl Th. Dreyerin nettisivuilla
* Hirola-osuus Youtubessa italialaisin tekstein