Valvojassa 5-6/1911 julkaistiin Ari Pitkäsen suomennos Edgar Allan Poen runosta The Bells nimellä Kulkuset.
Kuule, reki, kulkuset --
hopeiset!
Mikä riemun maailma säveless' on helskeen sen!
Kuin ne kil, kil, kilisee
säässä jäisen talviyön!
Yli taivaan vilisee,
kristalleina kiiltelee
hurmanäky tähtivyön.
Lyövät silloin tahdin, tahdin
lailla loihdun, runon mahdin,
sulosoinnun helskyilevän kilskuntahan kulkusten,
kil, kil, kil, kulkusten,
helskeisten,
kilinällä, helinällä hopeisten.
Runon maisema oli kuin eilisillasta. Mutta onko Poe muka tehnyt tällaisia idyllisiä kuvauksia?
Ei. Syystä tai toisesta Valvoja on julkaissut vain runon alun. Edellisenä vuotena Valvoja julkaisi suomennoksen Anna Bohnhofin pitkästä Poeta käsittelevästä artikkelista. Siinä yhtenä esimerkkinä Poen työskentelytavoista oli juuri The Bells. Runo on kirjoitettu yhteistyössä M. L. Shew'n kanssa, hän aloitti runon viattomasti ja Poe lisäsi siihen omat tunnetut kauhuelementtinsä.
Kirjallisena selvityksenä siis sopi kertoa runon synnystä, mutta lopputulosta ei sopinut kokonaisuudessaan julkaista. Kaikkiaan runossa on neljä osaa, joista siis vain ensimmäinen Valvojassa julkaistiin.
Tänään 1845 julkaistiin Poen Korppi ensimmäistä kertaa. Se on wikiaineistoissa Valter Juvan suomennoksena.
* Korppi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti