Ylen Iiro Anderson on kirjoittanut pitkän jutun 1960-luvun alun margariiniskandaalista. Aiheeseen on mitä ilmeisemmin innostanut tarttumaan nykyinen hevosenlihan löytyminen mitä erilaisimmista eineksistä ja lihatuotteista. Anderson taustoittaa tapahtumaa runsaasti, ja antaa ajattelemisen aihetta ja miettimistä tämän päivän kuluttajallekin.
Aikoinaan margariinin epäilyttävät tuotanto-olosuhteet ja raaka-aineet paljasti Ilmari Turjan päätoimittama Uusi Kuvalehti. Paljastus merkitsi lehden kuolemaa. Se joutui ilmoitusboikottiin ja joutui lopettamaan parin vuoden kuluttua jutun julkaisemisen jälkeen. Liikeyritykset ja kauppa varmistivat, ettei Turjan tukema tutkiva journalimi tuhoa muita yrityksiä.
Jutussa mainitaan, että Aku Ankan vakituinen työpaikka on saanut nimensä jupakan perusteella. Silloin kun Aku ei ole seikkailemassa, Roopen kolikoita kiillottamassa tai uutta työpaikkaa metsästämässä, hän käy säännöllisessä palkkatyössä Kattivaaran margariinitehtaalla.
Olen tästä aikaisemminkin kirjoittanut, mutta kerrattakoon. Carl Barks sijoitti Aku Ankan skunkkiöljytehtaan juoksupojaksi. Tämä muutettiin Tanskassa margariinitehtaaksi, ja käännös levisi muihinkin Pohjoismaihin. Myöhemmin tanskalaisille töitä tehneet käsikirjoittajat kirjoittivat tehtaan sellaisena tarinoihinsa. Suomessa tosin margariinitehtaat olivat sattuneesta syystä liian huonossa maineessa, joten suomalainen Aku Ankka työskenteli tässä yhteydessä aluksi kaljatehtaan hanslankarina.
Ymmärrettävistä syistä Aku ei voinut jatkaa kaljatehtaalla. 1980-luvulla hänen työpaikakseen vakiintui margariinitehdas, joka sai nokkelien suomentajien työn tuloksena yksilöiväksi nimekseen Kattivaaran.
* Mirristä Suvikultaa - 60-luvun kuvottava margariinisota. Yle 23.2.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti