Kirkollisen juhlan lisäksi pitkäperjantaita edeltävällä kiirastorstailla oli vanhalle kansalle toinenkin merkitys. Silloin tehtiin kiiran ajo, suojattiin oma pihapiiri tulevaksi kesäksi käärmeiltä. Kotiseutu-lehdessä Kajaanin seminaarin oppilas O. Seppänen kirjoitti seuraavasti:
Sotkamon pitäjän Tipasojan kylän asukkaiden tärkeä merkkipäivä on ennen ollut kiiratorstai. Kiiratorstai on pitkänperjantain edellinen päivä. Se on saanut nimensä siitä, että silloin »vedettiin kiiraa». — »Kiiran vetäminen» tapahtui seuraavalla tavalla:
Otettiin vanha, tyhjä astia, jossa oli aikoinaan pidetty tervaa, täytettiin se vanhoilla kengän rajoilla ja muilla semmoisilla aineilla, mitkä palaessaan antoivat pahan hajun, ja pistettiin astiaan kimppu lyhyviä pintapäreitä. Astia asetettiin kelkkaan. Sitä ennen oli kelkkaan jo tuotu kuokka, viikate, hiilikoukku ja korento. (Kuokka, viikate ja hiilikoukku olivat teristään kiinni kelkan pajuissa niin, että varret viilsivät maata.) Sitten sytytettiin kelkassa oleva astia, josta nousi paha käry. Samalla lähti joku talon vakavimmista henkilöistä vetämään kelkkaa talon ympäri peltoja pitkin kulkien kahdesti myötäpäivään ja kerran vastapäivään »höpisten» samalla puoliääneen sanoja:
»Kitis kiira mehtään, Tulta savuva selekään.»
Tällaisella toimituksella uskottiin olevan semmoinen vaikutus, ettei »kiira» tule metsästä kartanoon. Kiiraksi sanottiin yhteisellä nimellä käärmettä, sisiliskoa ja sammakkoa.
Talossa, jossa oli »kiiraa vedetty», uskallettiin jättää lapset yksin kartanoon kesän kiireisinä aikoina, »kiiraa» kun ei tarvinnut »pelätä».
Kiiraa ei vedetä enää, mutta rakkaana ja salaperäisenä säilyy aina nimitys »kiiratorstai» paikkakunnan väestön mielessä. — Paljon on vielä niitä vanhoja ihmisiä, jotka ovat nähneet »kiiraa vedettävän» ja vetäneet sitä itse.
Kuhmossa kuuluu myös kiiraa vedetyn. (Jatkokertomuksia)
* Kiirastorstai. evl.fi
* Kiirastorstai. sks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti