maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kylmäkosken kirkko kylmillään


1990-luvulla laman aikaan lähes kaikki lehdet julkaisivat uutisen, että kirkko oli joutunut pakkohuutokaupattavaksi. Kyse ei ollut virallisten kirkkokuntien jumalanpalvelusrakennuksesta, mutta tapahtuneen suuri symboliarvo ymmärrettiin. Ehkäpä joku pienen vapaan ryhmän jäsen huusi tuon pienen, maalaiskylässä olleen hirsikappelin.

Viime viikolla Kansallisen Neuvottomuuden Päivää pohtiessaan Aleksis Salusjärvi huomautti, että sitkein palvelujen tarjoaja haja-asutusalueilla on luterilainen kirkko. Kirkkorakennuksista on pidetty huolta, ja niiden määrää ei ole aikomustakaan karsia.

Sunnuntain Helsingin Sanomat kuitenkin halusi nostaa tämän keskustelun aiheeksi. Sinänsä neutraalissa jutussa Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander vakuuttaa, ettei kirkoista luovuta.

Jutun vierelle on nostettu neljä kirkkoa ja niiden vuotuiset lämmityskulut. Lukija johdatetaan miettimään, että kannattaako Valkeakosken kirkkoa (lämmityskulut 40 000 euroa vuodessa) ylläpitää? Eikö ne kuvatekstissä mainitut "muutamat kymmenet" kirkossakävijät voisi suunnata vaikka Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon? Keskiaikaisten kivikirkkojen lämmityskulut kun ovat noin neljäsosa 1969 valmistuneen Valkeakosken kirkon lämmityskuluista.

Kylmäkosken kirkon kerrotaan olevan kylmillään, toistaiseksi suljetun. Kirkon kattoremonttia oli lykätty liian kauan, ja rakennus sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäisen sisätilailmaongelmien vuoksi käyttökieltoon joutunut kirkko. Katto on korjattu 2012, mutta lämmitysjärjestelmä on vielä uusittava ennen käyttöönottoa.

Hesarin haastattelema Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Markku Koskinen uskaltaa sanoa sen ääneen: "sitten niistä pitää luopua". Tuskin Helsingin seurakuntayhtymä on luopumassa yhdestäkään kirkosta, mutta remonttien hintaa on hänen mitä ilmeisimmin pitänyt useasti perustella.

Niin. Voiko kirkkorakennuksesta luopua?



 * Kansallisen Neuvottomuuden Päivä. Ykkösaamun kolumni, Yle Radio1.


4 kommenttia:

  1. Hei, ei niitä koskilaisia kannata Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon tuoda, ei ainakaan talvella. Kirkko on ainakin aiemmin ollut talvet kylmillään. Jos en nyt kovin erehdy, mutta ainakin siellä hengitys höyrysi kun siellä vikimeiksi kävin.

    Wanajan kirkko kuitenkin on lämmin, mutta onhan Sääksmäelläkin vanha kivikirkko, ja se on varmasti lämmitetty. Kyllä ne entisen Sääksmäen kylän asukkaat vaan voivat alentua käymään Sääksmäelläkin kirkossa.

    VastaaPoista
  2. Tunnen huonosti tätä mainittua osaa Suomesta. Ensimmäisenä tuli tuo Hattula mieleen, kun on paljon julkisuudessa viime vuodet Pyhä Risti ollut.

    Toivottavasti kaikki omissa kirkoissaan voivat jatkossakin käydä. Vaikka heitä olisikin vain se parikymmentä.

    VastaaPoista
  3. Kiinnitin muuten huomiota samaan juttuun Hesarissa, ja heti alkoi mieli askarrella sen parissa, miten lämmitys pitäisi hoitaa. Peruslämpö kannattanee vanhassa puurakennuksessa pitää joka tapauksessa. Sen sijaan 25 asteen huonelämpö on tolkuton, varsinkin kun rakennus on suuren osan viikkoa joka tapauksessa tyhjillään.

    Kai tuossa joku välimuotokin voisi olla? +5 astetta, joka voitaisiin nostaa +16:een Jumalanpalveluksissa? 16 astetta ei tunnu vielä kylmältä.

    No tää nyt on tällaista ajatusleikkiä, mutta onhan se ihan hullua käyttää luonnonvaroja enimmäkseen tyhjillään olevan tilan lämmittämiseen. Ei keskiajalla kivilinnojakaan talvisin lämmitetty, vaikka ne pidettiin käyttökunnossa.

    VastaaPoista
  4. Vanhojen kirkkojen lämmityksestä tule mieleen tarina, jota Kuopion tuomiokirkosta kerrotaan. Sekin sellainen kivikolossi, joskaan ei keskiajalta. Samassa kirkossa pidettiin sekä maa- että kaupunkiseurakunnan jumalanpalvelukset. Maalaisten palvelus alkoi viidelta aamulla, ja kun he kolme tuntia istuivat katuvina ja hytisevinä penkeillä, niin kirkko olikin lämmin kaupunkilaisille joiden palvelus alkoi yhdeksältä.

    VastaaPoista