lauantai 13. heinäkuuta 2013
Samson et Dalila
Savonlinnan oopperajuhlien tämän kesän ohjelmistoon kuului yhteistuotanto Samson et Dalila Erfurtin oopperan kanssa. Kyse on Camille Saint-Saënsin vuonna 1877 kantaesitetystä, Raamatun Tuomarien kirjassa esiteltyjen Simsonin ja Delilan tarinasta. Esiintyjät olivat pääasiassa Erfurtista, orkesteri ja lavastus savonlinnalaisten.
Oopperan ohjannut sveitsiläinen Guy Montavon on tuonut nasiiri Simsonin ja (filistealaisen) Delilan petokseen perustuvan tarinan nykypäivään. Jo tapahtumapaikka, Gaza Palestiinassa, houkuttaa tällaiseen valintaan. Kaupunki on ollut viime vuosina usein pommitusten kohteena. Oopperan tapahtuma-aikaan n. 1150 eKr alistaminen, vastarinta ja taistelun syiden aiheuttaminen oli ajankohtaista. Niinpä konekiväärit, Dalilan ajoittain käyttämä armeijan maastopuku ja puvustuksen kirjo toivat tapahtumat nykyaikaan.
Raamatun kertomuksessa ja Saint-Saënsin libretossa loppukohtauksessa Simson Jumalan antamilla viimeisillä voimilla kaataa kaksi rakennuksen tukipilaria ja samalla tappaa enemmän filistealaisia kuin kaikissa elämänsä aikaisissa taisteluissa. 2000-luvulla Simsonia on alettu tulkita ensimmäiseksi tunnetuksi itsemurhaiskun tekijäksi. Ehdin jo miettiä miten pylväiden kaataminen ja rakennuksen tuhoutuminen olisi Savonlinnassa toteutettu, mutta tässäkin oltiin lavastajan helpotukseksi nykyaikaisempia.
Simsonista itsemurhapommittajana on kirjoittanut David Grossman suomennetussakin Leijonahunajassa (kirjaa on käsitelty tässä blogissa aikaisemmin). Grossman korostaa muun muassa Simsonin kyvyttömyyttä normaaleihin ihmissuhteisiin. Tämä ajatus tuli oopperassakin mieleen, Samson vannoessaan rakkauttaan Dalilalle ei tuntunut lainkaan vakuuttavalta. Sanat olivat suuria, mutta tunne puuttui. Ehdin myös miettiä, että oliko tämäkin ohjaajan ratkaisuja, oliko rakkauden tunnustukset valheellisia. Kertoiko Samson voimiensa tulevan leikkaamattomista hiuksista vain päästäkseen paikkaan, jossa voi itsemurhaiskun tehdä?
Savonlinnan oopperayleisö palkitsee usein hienot aariat väliaplodein. Saint-Saënsin musiikki ei tällä kertaa sellaisiin innoittanut. Tosin tunnettuja, omaa elämäänsä eläviä aarioita oopperaan ei sisälly. Ainoat väliaplodit sai bakkanaaleja kuvaava (nyky)tanssiesitys. Erityisesti nuoret tanssijamiehet tuntuivat hurmaavan.
Oopperajuhlat tarjoavat yleensä tuttua ja turvallista. Samson et Dalila oli ilahduttava poikkeus tähän, vaikka mistään suuresta erikoisemman tai kokeellisemman tarjoamisesta ei voi puhua. Ei sellaisia missään tällaisissa suurta yleisöä tavoittelevissa festivaaleissa tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti