Turun taidemuseo (20/100)

Perjantaina käytin jälkikasvua Turussa rokkia kuuntelemassa. Matkalla olisi voinut käydä museossa jos toisessakin, mutta tiukka aikataulu ja sattumat kartuttivat kesähaasteen listaa vain yhdellä. Pääteiden varrella Savosta Varsinais-Suomeen informoitiin kolmesta museosta, Jyväskylässä Alvar Aalto-museosta, Loimaalla maatalousmuseo Sarasta ja jossain Jämsän seuduilla vaatimattomammin Lelumuseosta. Aikaa pysähdyksiin ei nyt ollut.

Perillä Turussa olimme puoli viiden aikoihin. Ilta-aika ei ole otollinen museoissa kävijälle. Useimmat kun menevät kiinni jo kello 17. Ajattelin ehtiväni Wäinö Aaltosen museoon (menee kiinni klo 18), Turun taidemuseoon (klo 19) ja Turun tuomiokirkkoon ja sen etelälehterillä olevaan tuomiokirkkomuseoon (klo 20).

Aukioloajat selvisivät Turku 013 -turistioppaasta (kannessa Michael Monroe). Turku ei ole kovin tuttu kaupunki, joten suunnistuksessa tukeuduin oppaan alkusivuilla olevaan keskustan Aurajoen rantaa esittelevään kartakkeeseen. Sen perusteella en kuitenkaan Wäinö Aaltosen museolle osannut. Useampaan kertaan kuljin Aboa Vetus & Ars Novan (klo 19) ohi, mutta halusin selvittää kartanlukutaitoni ensin. Aloin ihmetellä kummalla puolen jokea oikein pitäisi olla, kunnes hoksasin etteivät museoiden esittelyjen yhteydessä olleet numerot viitanneet alkusivujen kartakkeeseen vaan oppaan loppupuolella olevaan karttaan. Kartakkeen numerot viittasivat vain esipuheen tekstiin.

Lopulta olin oikeassa paikassa, mutta liian myöhään. Kello oli 17.58, ja julkisivua katsellessa näin kuinka henkilökunta lukitsi ulko-ovet. Myöhemmin alkuillasta Tuomiokirkkoonkin sain tutustua vain ulkopuolelta. Kirkossa oli meneillään konfirmaatio.

Turun taidemuseossa käynti onnistui. Olinpa paikalla perjantain sisäänpääsymaksuttomien tuntien aikana.

Tuttuun tapaan taidemuseon alakerrassa oli vaihtuva näyttely ja yläkerroksessa museon omia kokoelmia. Kesän vaihtuva näyttely oli ruotsalaisen Max Walter Svanbergin elämäntyötä esittelevä Outo lintu (15.9. saakka). Joskus Svanbergia on kutsuttu Ruotsin Palsaksi, mutta yhteneväisyys on lähinnä kuva-aiheiden valinnoissa.

Yläkerrassa oli Suomen taidehistoriasta tuttuja töitä, niin kultakaudelta kuin myöhemmiltäkin ajoilta. Yksi yläkerran saleista oli kauhuteemainen. Keskellä salia oli kirjoja ja tuoleja, siihen olisi voinut viivähtää vaikkapa Edgar Allan Poeta lukemaan.

Wäinö Aaltosen museon ulkopuolella.

Keskellä Max Walter Svanbergin omakuva.

Esillä oli monta Harro Koskisen työtä.

Kauhusalista.