torstai 4. heinäkuuta 2013
Vallanvaihdoksia
Eilisen uutiset ovat kertoneet vallanvaihdoksista maailmalla. Egyptin armeija ilmoitti, että presidentti saa mennä. Mursin valta on murrettu. Kolmannen säädyn keskinäiseen tasa-arvoisuuteen perustuvat valta-asemat ovat kovasti vaihtuvia. Toista ovat kuningashuoneiden vuosisataiset perinteet, joissa asema ja arvo siirtyy korkeintaan sukupolvittain. Belgian Albert II ilmoitti luopuvansa vallasta poikansa kruununprinssi Philippen hyväksi.
Uutisoinnista huomaa, että suomen kielen lautakunnan 15. huhtikuuta 2002 antama suositus kuninkaallisten nimistä on otettu huomioon. Lautakuntahan suositti, että jatkossa vieraskielisiä nimiä ei suomennettaisi, ei edes institituutioon perustuvia hallitsijanimiä. Albertin seuraaja tulee siis olemaan Philippe (kuvassa), eikä Filip kuten vanhan käytännön mukaan.
Aikaisemmin tänä vuonna Alankomaiden kuningatar Beatrix luopui myös vallasta poikansa hyväksi. Alankomaiden kuningas on tätä nykyä Willem-Alexander. Vanhastaan tuota kruunupäätä olisi kutsuttu Vilhelm IV Aleksanteriksi.
Ei mene varmaankaan aikaakaan, kun suositus alkaa tuottaa vaikeuksia historiankirjoittajille. Suomen kielen lautakunta korosti, ettei se halua muuttaa nimiä takautuvasti. Historialliset nimet siis säilyvät. Belgian hallitsijaluettelon kanssa ei tule ongelmia, belgialaisten kuninkaina on ollut Leopoldeja, Alberteja ja yksi Baudouin. Philippe on siis ensimmäinen.
Mutta miten rakentaa Alankomaiden ja Ison-Britannian kuningashuoneen kruunupääluettelot? Tuleeko joukon jatkoksi Willem-Alexander IV? Tuleeko Elisabeth II seuraajaksi Charles III? Kuitenkaan luetteloista ei samoja nimiä löydä. Luetteloihin pitää selvennykseksi tehdä viite suomen kielen lautakunnan suositukseen 15.4.2002.
Olen reilut kymmenen vuotta pohdiskellut suositusta. En vieläkään oikein ymmärrä sitä, varsinkaan kun suositusta ei lainkaan perusteltu. Ehkä oli aika jättää hallitsijainstituutioon perustuvat nimet historiaan vuosituhannen vaihteen myötä. Ovathan nykyiset kuninkaalliset ryhtyneet naimaan oikein urakalla kolmannesta säädystä, ja kuninkaalliset ovat olleet vain konservatiivista pysyvyyttä edustavia keulakuvia jo vuosikymmenet.
Oli siis aika murtaa tämä hallitsijanimi traditiokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti