sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Weegee (30-33/100)


Espoon näyttelykeskus Weegee on toiminut seitsemisen vuotta. Saman katon alla on viisi eri museota, joista Espoon kaupunginmuseo Kamu oli eilen kiinni. Uutta Tuhat tarinaa Espoosta -näyttelyä rakennetaan, se avautuu 93 päivän päästä 30.10.2013.

Muut neljä museota olivat avoinna. Nykytaiteen museo Emmassa, Helinä Rautavaaran museossa, Suomen lelumuseo Hevosenkengässä ja Suomen kellomuseossa kussakin oli pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt. Isossa talossa riitti nähtävää.


Petri Eskelinen. Punasiirtymä, 1975.


Tunnetuin museoista lienee Emma, jossa vaihtuvana näyttelynä on Birger Kaipiaisen keramiikkaa. Pysyvä näyttely koostuu Saastamoisen taidekokoelmasta. Kokoelma päätyi Emmaan, koska synnyinkaupunkini Kuopio ei paikallisen teollisuussuvun kokoelmalle saanut asiallisia tiloja järjestettyä. Täällä kokoelmalle on hyvä koti.


Egyptiläisen teltan sisustus.

Helinä Rautavaaran museo on kuin uudempien aikojen Kulttuurien museo. Esineet ja kokoelmat nivoutuvat paremmin yhteen kuin jälkimmäisessä yhden kerääjän ansiosta, Rautavaara (1928-1998) sitoo kaiken yhteen. Esineitä on ympäri maailman, ja ne on laitettu esille maanosittain.



Junista ja rautatieympäristöstä oli tehty pienoismalli.

Suomen lelumuseo Hevosenkengän vaihtuvana näyttelynä esiteltiin fantasiaa, pelejä ja figuureja. Pysyvään näyttelyyn oli rakennettu lastenleikkien ja -huoneiden tyyppimallit kultakin vuosikymmeneltä 1900-luvun alusta lähtien. 1970-luvun lastenhuone vaikutti hyvin aidolta, tosin aivan kaikkia esillä olleita leluja en koskaan saanut niiden korkean hinnan vuoksi.


Könnin kelloja.

Suomen kellomuseo taisi olla museoista pienin. Kauden teemana olivat rautateiden kellot. Pysyvässä näyttelyssä esiteltiin pääasiassa mekaanisten kellojen kirjoa, ja niiden tarkkuuden kehittymistä. Yksi museon näyttötauluista kertoi Suomen virallisen ajan.

Kaupungimuseon kokoelmista oli esillä vain mammutinhammas.


Tolpan tyvi kellarikerroksessa.

Aarne Ruusuvuoren suunnittelema ja vuosina 1964-1974 toteutettu Weegee rakennus on suojelukohde. Kirjapaino tarvitsi paljon vapaata, seinätöntä tilaa ja sellaista Ruusuvuori piirsi. Talo on tolppien varassa, kantavia seiniä ei ole.

Tällaisen vapaasti muunneltavissa olevan tilan olisi luullut kiinnostavan suuria kauppaketjuja, nehän kilvan rakentavat suuria sisäseinättömiä hallitiloja. Tosin eivät rakenteellisesti yhtä kiinnostavasti kuin Weegeen talo on tehty. Hyvä paikka tämä on nykytaiteelle, ei sillä.



Matti Suurosen suunnittelema Futuro-talo n:o 001 vuodelta 1968 oli avoinna takapihalla. Mielenkiintoinen futuristinen ilmestys. Oli jännittävää nähdä talo ensimmäistä kertaa, ja päästä sen sisään vierailulle. Ikoni on koettu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti