Mari Ahokoivu
Talviunta, 2. osa
Asema 2013
32 s.
Mari Ahokoivun alkuvuodesta ilmestynyt Talviunta sai jatkoa jo saman vuoden syksynä. Pituutensa puolesta kaksiosaisen Talviunen kaksi osaa olisi hyvin voinut samoihin kansiin laittaa. Silloin olisi saatu vanhan standardin mittainen sarjakuva-albumi. Mutta yhdistämisessä kaikki olisi nivoutunut kiinteämmin yhteen ja kokonaisuudesta olisi menetetty jotakin.
Talviunen ensimmäisessä oli kaksi tarinaa, joissa vertautuivat pohjoinen ja metrokaupunki. Toisessa osassa on kolme tarinaa, joista ensimmäisessä halutaan olla yksin, vaikka seuraa olisi tarjolla. "Kun ois niin paljon tekemistä, töitä ja kaikkee". Seuraavat kaksi tarinaa ovat vahvasti symbolisia.
Vaikka "henkimaailman" asiat yritetään sysätä sivuun niin ne eivät jätä rauhaan. Viimeisessä, Demoniksi nimetyssä osassa äiti sanoo etteivät hän ja lapsi ole samaa lajia. Tässä äiti taitaa erehtyä ja pahasti. Jos vain äiti olisi tullut yhdessä uimaan niin erehdys olisi saattanut selvitä.
Ulkomailla vietetyt vuodet ovat tuoneet Ahokoivun piirroksiin häivähdyksiä Tove Janssonilta ja klassisesta suomalaisesta designista. Esimerkiksi kukkuloissa on jotakin mörkömäistä, ja havumetsä on kuin kuosia. Talviunen kahden osan viisi episodia rytmittyvät todellisuuden ja sadun maailmoihin. Tarina on kuitenkin yksi kokonaisuus.
* Talviunen ensimmäisen osan arvio Kvaakissa.
* Talviuni, 2. osa kustantajan sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti